In my life I’ve travelled quite a bit so all kinds of bus and railway stations and some airports have become familiar to me. The people travelling are the element that all these places share. There are all kinds of emotions, sorrow, joy, laughter and tears in the air. The joy of reunion, that’s what I like a lot. It is difficult to describe the feeling when you see and hug a person that you haven’t seen for ages.
Yep, I have often stared at boys leaving to the military with girls wrapping themselves around them at train stations. Yes, I have often been forced to listen to promises of eternal love and the smooching noises of a young couple in love in a cramped train car. However, there is something in the parting moment of two people that others can’t (and often don’t even want to) understand.
In modern-day world where SMS, e-mails, Facebook and chats have replaced real written letters, I feel that some old-fashioned beautiful romanticism has been lost. A letter is always a letter. There is a strong emotional impact and you can get a feel of the other person from the letter. A letter may take a while to get to its destination, but the wait is so much more exciting and thrilling than that of an e-mail reply arriving in two seconds.
The dress of May is my modernized vision of a vintage dress, an ode to old-fashioned romanticism.
I asked my friend Rebecca to model this dress already in January. The reason for that was that she had implied she might be moving abroad at the end of the summer. As I heard this piece of news I thought I would like to make something nice for her before her possible departure.
The idea of a surprise party came quickly, although the theme was still a bit open. A garden party in candlelight, surprises, music, a farewell party, a birthday party, you name it. I would’ve wanted to tell thousands of times that after the photo shoots we were going to a surprise party, but luckily I managed to keep the secret. Okay, I had to give a few hints… We had a lovely evening with friends, good food and drinks. Thank you all who were there and who helped with the arrangements! The party really crowned the lovely summer day of photo shoots and the dress.
 |
| Maria, Sonja, Linda and Rebecca at the party |
 |
| Rebecca and me at the party |
The dress of May was again made directly on the model. This time, however, everything didn’t go as planned. I’d decided to make a hood that was going to be the whole catch of the dress. Ouh a lacy hood! But then, at some point, I got the idea of making sleeves instead.
 |
| Second fitting. Sleeves? |
After that, I thought of leaving the back really open and and and… I was brainstorming, but the loss of experience caused me to constantly make mistakes, and continue making them without me realizing it. So far, this has been the most distressing dress to make yet!
I listed the pluses and minuses of the month:
THE BAD, THE FRUSTRATING AND THE NEGATIVE:
- Lace as fabric is beautiful but very challenging to sew. This might have been the first and the last lace dress I will make in my life.
- NB! This dress is made from an elastic lace fabric, the quality of which was weak – although this affected the price, too.
- I had decided to make a hood to the dress, but I could also have made beautiful sleeves. Shoulda made the sleeves…
- What happened was that I sewed the other side of the hood wrong thrice. The unpicker helped a bit, but the fabric couldn’t survive this hat trick of a mistake.
- As a result, the outer side of the hood took some serious damage.
- The fabric was a found select piece, so I couldn’t make a new hood.
- Not knowing how to solve a problem is extremely frustrating.
- Exhaustion, hurry and stress!
- Too little time to make the dress.
THE GOOD, THE FUN AND THE JOYFUL:
- My friends threw me a vintage themed party (without any clue of May’s theme whatsoever), and they bought me a dress from Hoochie Mama Jane. A truly fabulous boutique. - I spent a night in Långvik with dear friends, and had loads of bubbly! - I had a whole day off, which I dedicated to sewing and friends.
- The time-for-herself that my model Rebecca spent in the fitting sessions of the dress
- I had time to visit my brother in Estonia before he moved to Finland for the summer.
- Finding a good fabric store in Estonia with the help of a friend.
- The little boutiques of Punavuori, Helsinki: you’re gorgeous and you’re also bankrupting me.
- The old suitcase I found for photo shoots through a blog of my old school friend Veera FATULOUS. Thank you so much for borrowing it to me.
I have started checking for flights to Bali. I’ve decided to reward myself with a trip if I manage to complete this dress dream of mine satisfyingly. In December I’ll take off – can’t wait for the joy of reunion there!
Model: Rebecca
Make-up and hair: Me
Location: Helsinki
My fifth dress:
 |
| The End |
Making of pictures from the photo shoot
 |
| Refreshing break |
 |
| Back at work. Thank you Risto and Rebecca! Great job! You did it again. |
___________________________________________________________________
Rewind
Olen matkustanut sinne sun tänne elämäni aikana, joten erilaiset juna-, ja bussiasemat sekä lentokentät ovat tulleet minulle tutuksi. Mutta mikä yhdistää matkustamista enemmän kuin ihmiset itse. Kentillä ja asemilla leijuu iloa, surua, naurua ja kyyneleitä. Jälleen näkemisen riemua, siitä minä pidän ja paljon. Pitkän ajan jälkeen toisen ihmisen näkemiseen ja halaamiseen liittyvää tunnetta on vaikea kuvailla.
Kyllä, minä olen tuijottanut useasti juna-asemalla armeijaan lähteviä nuorukaisia kaulassa roikkuvine tyttöineen. Kyllä, olen joutunut kuuntelemaan joskus väkisinkin nuorenparin rakkauden vannottelua ja pussailun loisketta ahtaassa junavaunussa. Kahden ihmisen eronhetkessä on kuitenkin jotain sellaista, mitä muut eivät voi (eivätkä usein edes halua) ymmärtää.
Nyky-maailma, jossa tekstiviestit, sähköposti, facebook ja tsätti korvaavat oikeat kirjoitetut kirjeet, vie mielestäni meidät pois jostain kauniista vanhasta romantiikasta. Kirje on aina kirje. Siinä on vahva lataus ja siinä on kosketus toista ihmistä. Kirje ei saavu sekunnissa perille, mutta kirjeen odottaminen nostaakin perhosia vatsaan ihan eri tavalla kuin sähköpostivastauksen saapuminen kahdessa sekunnissa.
Toukokuun mekko on modernisoitu näkemykseni vintagemekosta, oodi vanhanajan romantiikalle.
Pyysin jo tammikuussa ystävääni Rebeccaa mallikseni tähän toukokuun mekkoon. Syynä tähän oli se, että hän oli vihjaillut muuttavansa mahdollisesti loppukesästä ulkomaille. Kuultuani ystävältäni uutisen mahdollisesta muutosta ulkomaille ajattelin, että haluaisin tehdä ystävälleni jotakin kivaa (muutakin kuin vain tämän mekon) ennen hänen mahdollista lähtöä.
Idea yllätysjuhlista syntyi varsin nopeasti, mutta teema tosin haki muotoaan. Puutarhajuhlat kynttilänvalossa, yllätyksiä, musiikkia, läksiäiset, synttärit ja vaikka mitä. Olisin halunnut kertoa vaikka kuinka monta kertaa, että mekon kuvauspäivän päätteeksi mennään yllätysjuhliin, mutta onnistuin pitämään asian salassa. No vähän jouduin ehkä antamaan vihjeitä… Näin ollen vietimme mukavan illan hyvän ruuan, juoman ja ystävien kesken. Kiitos kaikille mukana olleille ja järjestelyissä auttaneille! Juhlat kruunasivat ihanan kesäisen kuvauspäivän ja tämän mekon.
 |
| Rebecca, minä ja hiljaiset deitit taustalla. |
|
| Maria, Sonja, Linda ja Rebecca juhlissa |
Toukokuun mekko rakennettiin jälleen mallin päälle suoraan. Tällä kertaa homma ei vaan onnistunut ihan niin kuin piti. Olin päättänyt tehdä mekkoon hupun, joka olisi koko mekon juju. Pitsinen huppu ah! Keksin kuitenkin jossakin välissä, että tekisinkin mekkoon hihat.
|
| Hihat? |
Sitten ajattelin jättää selän TODELLA avoimeksi ja ja ja... Ideoita lenteli, mutta kokemattomuuden puute paljasti jatkuvasti tekemiäni virheitäni, joita tein tiedostamattani koko ajan lisää. Toistaiseksi ahdistavin tekemäni mekko ikinä!
Listasin kuukauden plussat ja miinukset:
HUONOT, TURHAUTTAVAT JA PAHAT:
- Pitsi kankaana on kaunista, mutta todella haastavaa ommella. Tämä saattoi todellakin olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen valmistamani pitsimekko.
- Huom! Kyseinen mekko on valmistettu joustavasta pitsikankaasta, jonka laatu oli heikkoa – tämä näkyi kyllä myös hinnassa.
- Olin päättänyt tehdä mekkoon hupun, mutta olisin voinut tehdä myös kauniit hihat. Olisi pitänyt tehdä ne hihat…
- Ompelin nimittäin kolme kertaa peräkkäin hupun toisen puolen väärin. Ratkojalla oli pikkuisen käyttöä, mutta kangas ei vaan kestänyt tätä hattutemppuvirhettä.
- Lopputuloksena hupun pahasti kärsinyt ulkoreuna.
- Kangas oli löytöpala, joten en voinut tehdä uutta huppua.
- Osaamattomuus ongelmien ratkomisessa on todella turhauttavaa.
- Väsymys, kiire ja stressi!
- Liian vähän vapaa-aikaa mekon toteuttamiseen.
HYVÄT, MUKAVAT JA ILOSTUTTAVAT HETKET
-
Ystäväni järjestivät minulle vintage-henkiset juhlat (tietämättä todellakaan toukokuun mekon teemasta yhtikäs mitään), ja he ostivat minulle mekon
Hoochie Mama Janesta. Ihan mielettömän upea liike.
-
Vietin yön
Långvikissä rakkaiden ystävien kanssa, ja nautin paljon kuplivaa!
- Minulla oli kokonainen vapaa-päivä, jonka pyhitin mekon ompelulle ja ystävilleni.
- Mallini Rebeccan käyttämä oma-aika mekon sovituksissa
- Ehdin vierailemaan veljeni luona Virossa ennen kuin hän muutti kesäksi Suomeen.
- Hyvän kangaskaupan löytäminen Virosta ystäväni avulla.
- Helsingin Punavuoren pikku putiikit te olette ihania, ja viette minut vararikkoon.
-
Vanhan opiskelukaverini Veeran blogin
FATULOUS kautta viime hetkellä löytämäni vanha matkalaukku kuvauksiin. Kiitos Veera tuhannesti. ps. Yritän palauttaa laukun vielä tämän vuoden puolella :)
Olen alkanut katselemaan lentoja Balille. Olen nimittäin päättänyt palkita itseni reissulla, jos selviän kunnialla ja toteutan tämän mekkounelmani loppuun asti. Joulukuussa lähden reissuun, ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, mikä minua odottaa siellä perillä! Ps. Haluaisiko joku ostaa pari mekkoa, että saisin nuo lennot maksettua :) ???
Malli: Rebecca
Hiukset ja meikki: Minä
Kuvauspaikka: Helsinki, Laakson kenttä
Viides mekkoni:
|
| The End |
Pari kuvaa kuvauksista...
|
| Huikkatauko |
|
| Ja takaisin hommiin.. Kiitos Risto ja Rebecca! Te teitte sen taas. Mahtavaa jälkeä! |
