More love less fightning/ Enemmän rakkautta vähemmän riitoja

Oh my, here it is. The story of my twelfth and last dress, with photos and all.

But first, let’s go back in time to the autumn of 2011.

I thought about the last dress of December already in September. I pondered what I would still want to try out and with what I would like to end my dream. There seemed to be many options, but then I decided to challenge myself in a whole other level. What if, instead of one dress, I’d make two? Would I have time?

I started making the dresses of December already in October, simultaneously while making the official dress of October. I continued making them little by little at the same time with the dresses of October and November. The process was challenging and turned out to be also quite stressful. Thanks to the understanding of my lovely models I pulled through…

We held our last photo shoot session at the Restraunt & Nightclub Namu. Amazing place with really nice decoration, good food, music and drinks. You should definitely visit that place during the daytime or nighttime. 

My friend told me a while back how she gets really anxious about Christmas and the holidays. She knows she’s going to have a reunion with her sister who has come home from abroad. First they catch up in good spirits but sooner or later the discussion turns into teasing and ragging about clothes, work, boyfriends or a new hairstyle. From this story I gathered the theme for my last dresses: The arguing siblings.

Photographer: Dorit Salutskij
Place: Restaurant & Nightclub Namu

So here are my last dresses: Kitty S & Susy K

Thanks to my lovely models Kristiina and Sanna! Kisses and hugs! With out your help... Thank you! Dorit I love your photos and your blog Paikka auringossa. Thank you Linda for making up!

__________________________________________________________________________

Voih! Tässä se nyt sitten on.  Tarina viimeisestä kahdennestatoista mekostani kuvineen päivineen.

Palataan nyt kuitenkin ensiksi ajassa taakse päin syksyyn 2011.

Mietin jo syyskuussa viimeistä (joulukuun) mekkoani. Mietin mitä haluaisin vielä kokeilla ja mihin haluaisin lopettaa unelmani? Vaihtoehtoja tuntui olevan useita, mutta sitten päätin haastaa itseni täysin uudelle tasolle. Mitä jos tekisinkin yhden mekon sijasta kaksi? Ehtisinkö?

Aloitin joulukuun mekkojen tekemisen jo lokakuussa samaan aikaan, kun tein lokakuun virallista mekkoa. Jatkoin mekkojen tekemistä pikku hiljaa samaan aikaan lokakuun ja marraskuun mekkojen ohella. Mekkojen tekeminen oli haastavaa ja osoittautui paikoitellen myös aika stressaavaksi. Kiitos ihanien mallien ymmärtäväisyyden jaksoin ja jaksoin…

Viimeiset kuvaukset järjestettiin Ravintola & yökerho Namussa. Upea sisustus, hyvää ruokaa, musiikkia ja drinkkejä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka päivällä tai illalla ja aivan Helsingin ytimessä. Kiitos erityisesti avuliaalle henkilökunnalle!

Ystäväni kertoi minulle aikoinaan ahdistuvansa  usein joulusta ja joulunajasta. Hän tietää tapaavansa jälleen ulkomailta kotiin saapuneen sisarensa. Ensiksi vaihdetaan kuulumiset hyvässä hengessä, mutta ennemmin tai myöhemmin keskustelu ajautuu erilaiseen naljailuun vaatteista, duunipaikasta, poikaystävästä tai uudesta hiustyylistä. Poimin tästä teeman viimeisiin mekkoihini: Riitelevät sisarukset.

Valokuvat: Dorit Salutskij
Paikka: Ravintola Namu
Meikki: Linda

Tässä siis viimeiset mekkoni: Kitty S & Susy K

Kiitos rakkaat mallini Kristiina ja Sanna! Ilman teidän apuanne...Kiitos olette upeita ja mahtavia niin monella eri tavalla. Suukkoja! Dorit rakastan sun ottamia kuvia ja blogiasi: Paikka auringossa.
Linda kiitti kun meikkasit tytöt upeiksi, you rock!

July`s dress story vol.1 / Heinäkuun mekon tarina vol.1

Help!

So much has happened in July that I have to split the events into two stories. So, here’s the first part of the story of the seventh dress, with photos and all.

What do you get when you mix sun, smiles, kisses, sand, waves, chilling out, holiday, playing guitar by the evening fire, festivals, good music, a wedding, dancing and hugs? You get the world’s sweetest cocktail called the Summer of Love 2011.

This has truly been one summer of love. I got the idea of the dress when I heard that my friends were getting married this summer and in July at that.  

I encouraged myself to play with the idea of making a wedding dress. The thought of making a huge traditional cake dress was not an option because of its impossibility. I wouldn’t have had any motivation to even try making one. I really wanted to have time to go on a holiday this summer, but I also wanted to make some sort of wedding dress nonetheless.

What would be a good wedding dress, then – and possible to make in a month, too? Long, short, shimmering or as simple as possible?

I decided to make a dress that would suit this particular summer and my holiday trip. I wanted to make a dress where you would feel relaxed and you could dance the night away. The final theme turned out to be a wedding on the beach. Cheesy enough? YEP!

Finding a model in July was a bit tricky as I had decided to take a holiday and travel. In the end the only possible option was to make the dress for myself. Felt like a second chance to wear a wedding dress.

I have yet not been able to make a good dress for myself that would stay put on me. Apparently I still couldn’t, but at least I sewed the first invisible zipper of my life. The result was quite crappy and a bit too visible. So, not a proper invisible zipper but a good attempt nonetheless!

 "invisible zipper" 

The top of the dress was too big despite my zipper attempts, but apart from that the dress worked out pretty painlessly. I even glued buckram to the top so that the shape of the dress would stay fit also without straps. A hint: it’s a good idea to check which side of the fabric you start to glue. Detaching the buckram from the ironing board isn’t necessarily a fast and fluent process.

I have several summer songs that get me in the best summer mood. I saw a whole new side of one of these songs when I was in Thailand on the island of Raya in July. The song is called Island Girl, by Don Johnson Big Band. The lyrics of the song were so on the dot on the island of Raya. Thank you Kari, Tommy, Johannes and Pekka, you make amazingly good music.

The dress of July was shot also on the mentioned island of Raya. Unfortunately my regular photographer Risto Kuulasmaa couldn’t make it to the photo shoots location because of my limited photo shoot budget. Hence Juhani Perkiö, a member of my travel posse, took the photos. The quality of the photos isn’t the same as that of the previous photos but let’s blame it on the holiday, too. On the grounds of the finished photos I’ve decided to leave modelling jobs to my friends and stay put behind the sewing machine from now on.

I will soon present to you my latest dress that is called E&J. To get to the right mood I recommend listening to the previously mentioned song Island Girl as background music. The dress is not perfect and it isn’t meant to be. In life things are hardly ever perfect, but luckily there are times in life when everything feels as such.

My 7th dress: E&J

That`s a wrap! 

______________________________________________________________________

Apua!

Heinäkuussa on tapahtunut niin paljon, että joudun jakamaan tapahtumat kahteen eri tarinaan. Tässä siis seitsemännen mekkoni tarinasta ensimmäinen osa kuvineen päivineen.

Mitä tulee kun sekoitetaan aurinkoa, hymyjä, pusuja, hiekkaa, aaltoja, rentoa menoa, loma, kitaransoittoa iltanuotiolla, festareita, hyvää musaa, häät, tanssia ja halauksia? Siitä tulee tietenkin maailman suloisin cocktail nimeltään: Summer of Love 2011.

Tämä on todellakin ollut yksi rakkauden kesä. Heinäkuun mekon idea syntyi kun kuulin, että ystäväni menisivät naimisiin tänä kesänä ja vieläpä heinäkuussa.

Rohkaisin itseni leikkimään ajatuksella hääpuvun tekemisestä. Ajatus valtavan perinteisen ”kermaleivoksen” tekemisestä kaatui toki heti jo omaan mahdottomuuteensa. Eikä minulla olisi kyllä ollut mitään motivaatiota alkaa edes kokeilemaan sellaisen tekemistä. Halusin ehtiä oikeasti lomailemaan tänä kesänä, mutta jonkinlaisen hääpuvun halusin kuitenkin tehdä.

Mikä sitten olisi hyvä hääpuku, ja vielä mahdollista toteuttaa itse kuukaudessa? Pitkä, lyhyt,  kimalteleva vai mahdollisimman yksinkertainen? 

Heinäkuulle mallin löytäminen oli hieman hankalaa, sillä olin päättänyt pitää lomaa ja matkustella.  Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi oikeastaan valmistaa mekko itselleni. Ah, ihan kuin saisin toisen mahdollisuuden pitää ylläni hääpukua. 

En ole tehnyt vielä koskaan itselleni hyvää mekkoa, joka kestäisi päällä kunnolla. Enkä kyllä osannut vieläkään tehdä sellaista, mutta ompelin mekkoon sentään elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Lopputulos oli melkoisen surkea ja näkyvä. Ei siis varsinaisesti mikään piilovetoketju, mutta yritys hyvä kymmenen.

"Piilovetoketju"

Päätin toteuttaa sellaisen puvun, joka sopisi juuri tähän kesään ja lomamatkaani. Halusin tehdä puvun, jossa olisi rento olla, ja siinä olisi mahdollista jorailla aamun asti. Lopulliseksi teemaksi muodostui häät rannalla. Onko tarpeeksi siirappista? ON!!!

Mekon yläosa jäi liian suureksi vetoketjuviritelmästä huolimatta, mutta muuten mekko onnistui melko kivuttomasti. Liimasin jopa kovikekangasta yläosaan, jotta mekon muoto pysyisi hyvänä ilman olkaimia. Vinkiksi muille: kannattaa katsoa aika tarkkaan kumpaa puolta lähtee kovikekankaasta liimailemaan. Kovikekankaan irrottaminen silityslaudasta ei suju välttämättä ihan sekunnissa.

Minulla on monta kesäkappaletta, joita kuuntelemalla tulee paras kesäfiilis. Yksi näistä kesäkappaleista kieltämättä avautui minulle ihan uudella tavalla ollessani heinäkuussa Thaimaassa Rayan saarella. Kappale on nimeltään Island Girl, ja se on Don Johnson Big Bandin käsialaa. Tuon biisin sanat osuivat niin kohdalleen Rayan saarella, että ah. Kiitos Kari, Tommy, Johannes ja Pekka, te teette yksinkertaisesti mielettömän hyvää musaa.

Heinäkuun mekko kuvattiin myös kyseisellä Rayan saarella. Valitettavasti rakas vakiovalokuvaajani Risto Kuulasmaa ei päässyt tulemaan samaan kuvauslokatioon heikon kuvausbudjettini vuoksi. Tämän vuoksi kuvat otti matkaseurueeseeni kuulunut Juhani Perkiö. Kuvien laatu ei ole ihan samaa tasoa kuin aikaisempien mekkokuvien, mutta menköön tämäkin loman piikkiin. Valmistuneiden mekkokuvien perusteella olen päättänyt suosiolla jättää mallin hommat ystävilleni, ja pysytellä jatkossakin visusti ompelukoneen takana.   

Esittelen teille pian uusimman mekkoni, joka kantaa nimeä E&J. Päästäksenne oikeaan tunnelmaan suosittelen laittamaan taustalle soimaan edellä mainitsemani biisin Island Girl. Mekko ei todellakaan ole täydellinen, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Elämässä harvemmin mikään on täydellistä, mutta onneksi elämässä on silloin tällöin hetkiä jolloin kaikki tuntuu täydelliseltä. 

Seitsemäs mekkoni: E&J

Ansaittu limu ja loma!!!!!! Kiitos kaikille!!