Helpon tyllihameen ohje

Hei!

Kirjoitin viime vuoden puolella ohjeet helpon tyllihameen valmistamista varten For those who love dresses -blogini puolelle. Olen saanut paljon kyselyitä sähköpostitse ohjeista ja tyllihameista, joten jaan saman ohjeen suomeksi myös täällä.

Huom! Tyllihameita voi valmistaa monella eri tavalla, eikä tämä todellakaan ole se "ainut oikea" tapa. Olen itse havainnut tämän valmistustavan helpoksi ja nopeaksi.

Mittaa aluksi vyötärönympäryksesi ja kerro se kahdella tai kolmella. Kolmella kerrottaessa saat hameesta muhkean. Esim. lapsen vyötärönympärys 53 cm x 3 = 159 cm. Tarvitset siis leveydeltään tylliä n.1,6 metriä. Tyllikerrosten määrästä päätät tietenkin itse.

Leikkaa tyllistä oikean mittaiset kaistaleet. Tee tylliin taitoksia n.5cm välein. Voit taittaa tyllin kaksinkerroin ja nopeuttaa näin ompeluasi. 

Ompele suoralla ja suurimmalla pistonpituudella taitosten päältä. 

Vedä varovasti päällimmäisestä langasta, niin tylli lähtee rypyttymään.

Asettele lopuksi sormin rypytykset tasaisin välein.

Tee lisää kerroksia, ja yhdistä kaikki kerrokset ompelemalla ne päällekkäin. Huom! Muista tässä vaiheessa pienentää pistonpituutta.

Tässä vaiheessa kerrokset on ommeltu päällekkäin ja molemmat "sivut" ovat edelleen auki.

Molempien sivujen yläreunaan ommellaan n. 20-25 cm pituinen satiininauha.

Tähän tyllihameessa käytettiin kaksi kerrosta perustylliä ja kaksi kerrosta pehmeäätylliä.

Onnea ompeluihin!

Kysyttävää? Laita s.postia tulemaa: you.love.dresses@gmail.com

Five unique wedding dresses/ Viisi uniikkia hääpukua

Now you can find pictures and story´s from my five unique wedding dresses from one place/ Nyt olisi tarjolla kuvat ja tarinat kaikista uniikeista hääpuvuistani yhdessä paikassa: For those who love dresses 

Dress: Lulu, picture: Dorit Salutskij, model: Laura, Jewellerys: Hoochie Mama Jane, fabrics: Eurokangas

Dress: Erin, picture: Dorit Salutskij, model: Emilia, Jewellerys: Hoochie Mama Jane, fabrics: Eurokangas

Dress: Adele, picture: Dorit Salutskij, model: Anna, Jewellerys: Hoochie Mama Jane, fabrics: Eurokangas

Dress: Isla picture: Dorit Salutskij, model: Iina, Jewellerys: Hoochie Mama Jane, fabrics: Eurokangas

Dress:Lucy picture: Dorit Salutskij, model: Rebecca, Jewellerys: Hoochie Mama Jane, fabrics: Eurokangas

Few of these dresses are for sale. If you´re interested please email me: you.love.dresses@gmail.com/ Muutama näistä puvuista on nyt myynnissä, jos olet kiinnostunut laita viestiä tulemaan: you.love.dresses@gmail.com

July`s dress story vol.1 / Heinäkuun mekon tarina vol.1

Help!

So much has happened in July that I have to split the events into two stories. So, here’s the first part of the story of the seventh dress, with photos and all.

What do you get when you mix sun, smiles, kisses, sand, waves, chilling out, holiday, playing guitar by the evening fire, festivals, good music, a wedding, dancing and hugs? You get the world’s sweetest cocktail called the Summer of Love 2011.

This has truly been one summer of love. I got the idea of the dress when I heard that my friends were getting married this summer and in July at that.  

I encouraged myself to play with the idea of making a wedding dress. The thought of making a huge traditional cake dress was not an option because of its impossibility. I wouldn’t have had any motivation to even try making one. I really wanted to have time to go on a holiday this summer, but I also wanted to make some sort of wedding dress nonetheless.

What would be a good wedding dress, then – and possible to make in a month, too? Long, short, shimmering or as simple as possible?

I decided to make a dress that would suit this particular summer and my holiday trip. I wanted to make a dress where you would feel relaxed and you could dance the night away. The final theme turned out to be a wedding on the beach. Cheesy enough? YEP!

Finding a model in July was a bit tricky as I had decided to take a holiday and travel. In the end the only possible option was to make the dress for myself. Felt like a second chance to wear a wedding dress.

I have yet not been able to make a good dress for myself that would stay put on me. Apparently I still couldn’t, but at least I sewed the first invisible zipper of my life. The result was quite crappy and a bit too visible. So, not a proper invisible zipper but a good attempt nonetheless!

 "invisible zipper" 

The top of the dress was too big despite my zipper attempts, but apart from that the dress worked out pretty painlessly. I even glued buckram to the top so that the shape of the dress would stay fit also without straps. A hint: it’s a good idea to check which side of the fabric you start to glue. Detaching the buckram from the ironing board isn’t necessarily a fast and fluent process.

I have several summer songs that get me in the best summer mood. I saw a whole new side of one of these songs when I was in Thailand on the island of Raya in July. The song is called Island Girl, by Don Johnson Big Band. The lyrics of the song were so on the dot on the island of Raya. Thank you Kari, Tommy, Johannes and Pekka, you make amazingly good music.

The dress of July was shot also on the mentioned island of Raya. Unfortunately my regular photographer Risto Kuulasmaa couldn’t make it to the photo shoots location because of my limited photo shoot budget. Hence Juhani Perkiö, a member of my travel posse, took the photos. The quality of the photos isn’t the same as that of the previous photos but let’s blame it on the holiday, too. On the grounds of the finished photos I’ve decided to leave modelling jobs to my friends and stay put behind the sewing machine from now on.

I will soon present to you my latest dress that is called E&J. To get to the right mood I recommend listening to the previously mentioned song Island Girl as background music. The dress is not perfect and it isn’t meant to be. In life things are hardly ever perfect, but luckily there are times in life when everything feels as such.

My 7th dress: E&J

That`s a wrap! 

______________________________________________________________________

Apua!

Heinäkuussa on tapahtunut niin paljon, että joudun jakamaan tapahtumat kahteen eri tarinaan. Tässä siis seitsemännen mekkoni tarinasta ensimmäinen osa kuvineen päivineen.

Mitä tulee kun sekoitetaan aurinkoa, hymyjä, pusuja, hiekkaa, aaltoja, rentoa menoa, loma, kitaransoittoa iltanuotiolla, festareita, hyvää musaa, häät, tanssia ja halauksia? Siitä tulee tietenkin maailman suloisin cocktail nimeltään: Summer of Love 2011.

Tämä on todellakin ollut yksi rakkauden kesä. Heinäkuun mekon idea syntyi kun kuulin, että ystäväni menisivät naimisiin tänä kesänä ja vieläpä heinäkuussa.

Rohkaisin itseni leikkimään ajatuksella hääpuvun tekemisestä. Ajatus valtavan perinteisen ”kermaleivoksen” tekemisestä kaatui toki heti jo omaan mahdottomuuteensa. Eikä minulla olisi kyllä ollut mitään motivaatiota alkaa edes kokeilemaan sellaisen tekemistä. Halusin ehtiä oikeasti lomailemaan tänä kesänä, mutta jonkinlaisen hääpuvun halusin kuitenkin tehdä.

Mikä sitten olisi hyvä hääpuku, ja vielä mahdollista toteuttaa itse kuukaudessa? Pitkä, lyhyt,  kimalteleva vai mahdollisimman yksinkertainen? 

Heinäkuulle mallin löytäminen oli hieman hankalaa, sillä olin päättänyt pitää lomaa ja matkustella.  Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi oikeastaan valmistaa mekko itselleni. Ah, ihan kuin saisin toisen mahdollisuuden pitää ylläni hääpukua. 

En ole tehnyt vielä koskaan itselleni hyvää mekkoa, joka kestäisi päällä kunnolla. Enkä kyllä osannut vieläkään tehdä sellaista, mutta ompelin mekkoon sentään elämäni ensimmäisen piilovetoketjun. Lopputulos oli melkoisen surkea ja näkyvä. Ei siis varsinaisesti mikään piilovetoketju, mutta yritys hyvä kymmenen.

"Piilovetoketju"

Päätin toteuttaa sellaisen puvun, joka sopisi juuri tähän kesään ja lomamatkaani. Halusin tehdä puvun, jossa olisi rento olla, ja siinä olisi mahdollista jorailla aamun asti. Lopulliseksi teemaksi muodostui häät rannalla. Onko tarpeeksi siirappista? ON!!!

Mekon yläosa jäi liian suureksi vetoketjuviritelmästä huolimatta, mutta muuten mekko onnistui melko kivuttomasti. Liimasin jopa kovikekangasta yläosaan, jotta mekon muoto pysyisi hyvänä ilman olkaimia. Vinkiksi muille: kannattaa katsoa aika tarkkaan kumpaa puolta lähtee kovikekankaasta liimailemaan. Kovikekankaan irrottaminen silityslaudasta ei suju välttämättä ihan sekunnissa.

Minulla on monta kesäkappaletta, joita kuuntelemalla tulee paras kesäfiilis. Yksi näistä kesäkappaleista kieltämättä avautui minulle ihan uudella tavalla ollessani heinäkuussa Thaimaassa Rayan saarella. Kappale on nimeltään Island Girl, ja se on Don Johnson Big Bandin käsialaa. Tuon biisin sanat osuivat niin kohdalleen Rayan saarella, että ah. Kiitos Kari, Tommy, Johannes ja Pekka, te teette yksinkertaisesti mielettömän hyvää musaa.

Heinäkuun mekko kuvattiin myös kyseisellä Rayan saarella. Valitettavasti rakas vakiovalokuvaajani Risto Kuulasmaa ei päässyt tulemaan samaan kuvauslokatioon heikon kuvausbudjettini vuoksi. Tämän vuoksi kuvat otti matkaseurueeseeni kuulunut Juhani Perkiö. Kuvien laatu ei ole ihan samaa tasoa kuin aikaisempien mekkokuvien, mutta menköön tämäkin loman piikkiin. Valmistuneiden mekkokuvien perusteella olen päättänyt suosiolla jättää mallin hommat ystävilleni, ja pysytellä jatkossakin visusti ompelukoneen takana.   

Esittelen teille pian uusimman mekkoni, joka kantaa nimeä E&J. Päästäksenne oikeaan tunnelmaan suosittelen laittamaan taustalle soimaan edellä mainitsemani biisin Island Girl. Mekko ei todellakaan ole täydellinen, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Elämässä harvemmin mikään on täydellistä, mutta onneksi elämässä on silloin tällöin hetkiä jolloin kaikki tuntuu täydelliseltä. 

Seitsemäs mekkoni: E&J

Ansaittu limu ja loma!!!!!! Kiitos kaikille!!

Borrowed princess and sausages/ Lainaprinsessa ja makkaraa

I decided already in January that I have to have at least one children’s dress in my collection. I’ve never made one, probably because there has never been a need for that. And actually still isn’t as I don’t have a small princess at home.

Luckily I got to borrow a certain tiny princess called Mea as a model for the dress of March. I was thrilled and thought that now I’m going to make a princess dress of the century. Reality, though, is always a bit different. During the first meeting I realized that we couldn’t organize normal fitting sessions. As it turned out, my little model wouldn’t stay put, so I started to make the dress without any fittings, cool as a cucumber. I checked out children’s dresses in stores as an inspiration for the top and I thought I could perceive the size visually.

However, this month nothing went as planned. A thorough account of all the stages of the dress of March would take years, hence I’ll show you the making of the dress with a series of photographs.

The top of the first draft of the dress was way too small. Even though the model was delicate and slender, she couldn’t fit into my miniature dress. In addition, I sewed the shoulder seams wrong so in a way it was good I had to start all over again. I also made a tulle skirt that my resolute model rejected at first sight. A good start!

I changed the fabric of the top and made it a bit bigger than the original.

I received a holiday greeting from my model via phone: Hi I can say sausage! I was very happy that Mea’s vocabulary was getting larger. However, at the time I had no idea how much trouble this word would get me in.

I bought lamé taffeta first for the whole dress, but already the first version of the top had proved the warnings of the salesperson right. The fabric wouldn’t survive any kind of stretching etc. Yeah yeah, I thought. In real life the fabric didn’t endure any kind of handling at all. Why do they sell a fabric, with which you can’t do anything?

Propping up the hem. I read sewing instructions that stated that you could easily gather the hem by loosening and tightening some sewing thread. Okay, WHAT? I gathered the hem by hand and sewed a seam on top with the machine .

I sewed organza butterflies to the hem by hand and voilá! The dress was ready for fitting.

My model was way too busy for fittings. ”I am on a holiday!” she informed me via SMS.

I’m changing the opinion I had in January: zippers, I hate you again and lining, you too. Although my aggressions with the zipper turned out to be totally in vain as I received yet another SMS from my model.

Uh-oh... it won’t fit.

Rrright. Apparently kids can literally grow out of their clothes in a month. Where did we go wrong? Did my model eat too many sausages? Was the dress too tiny in the first place or am I really an amateur dressmaker who can’t make dresses for children?

Letting out the dress and unpicking were not an option, because the fabric wouldn’t have survived the unpicking. The photo shoots were four days away and I was about to travel out of town. Can I give up now, please?

I didn’t want a dress that wouldn’t fit in the photo shoots. And so my own real life Project Runway started. I borrowed a tricot dress from the model as an example.

Back to roots. I had plans in Joensuu, so I sewed the other dress with my mother’s trusted sewing machine.

I should have let go the idea of the princess dress straight away, because my model wouldn’t have liked it anyway. Mea is adorable as she understands to demand practical clothes in which you can go running about.

So in the end of the month I have done two dresses. Phew.. 

Thank you little Mea. You are the most gorgeous borrowed princess in the whole wide world! Thank you Lehtomäki family, you’re starting to be a pretty big part of my dream. Thank you Salli, thank you Risto, for hearing out my ideas of the dresses. You guys ROCK! Thank you my dear men for the greatest birthday present ever.  Once again Risto Kuulasmaa took amazing pictures. You can find out more Risto`s pictures:  http://www.flickr.com/photos/zachris. My newest dress is called M drop.

  __________________________________________________________________

Päätin jo tammikuussa että 12 mekon kokoelmaani pitää saada ainakin yksi lastenmekko. En ole koskaan tehnyt lastenmekkoa. Varmaan ihan siksi, ettei sellaiselle ole ollut tarvetta. Eikä oikeastaan vieläkään ole, sillä en omista pientä prinsessaa.

Sain onneksi lainata erästä pientä Mea-prinsessaa maaliskuun mekkoni malliksi. Olin innoissani ja ajattelin, että nyt kyllä teen vuosisadan hienoimman prinsessamekon. Unelmoinnit sikseen ja elämän realiteetit käteen. Tajusin jo ensi tapaamisemme aikana, ettei normaaleja sovituksia voisi järjestää.  Nimittäin pikku mallini ei malttanut millään pysyä paikoillaan, joten aloitin kylmän viileästi valmistamaan mekkoa sen enempää mallailematta. Katselin kaupasta mallia yläosaan lastenjuhlamekoista, ja ajattelin osaavani hahmottaa koon noin silmämuistin avulla.

Tässä kuussa mikään ei mennyt oikeastaan niin kuin piti. Maaliskuun mekon yksityiskohtaisempi tekovaiheiden läpikäyminen veisi vuosia, joten tämän vuoksi esittelen teille mekon tekovaiheet kuvasarjan avulla.

 Ensimmäisen tekemäni mekon yläosan versio oli ihan liian pieni, vaikka malli olikin hento ja siro, ei hän mahtunut miniluomukseeni. Ompelin muutenkin olkasaumat väärin, joten tavallaan ihan hyvä että jouduin aloittamaan uusiksi ihan alusta. Ehdin valmistamaan myös tyllihameen, jonka määrätietoinen mallini hylkäsi heti kättelyssä. Hyvä alku!

Vaihdoin yläosan kankaan ja suurensin hieman alkuperäisestä koosta.

Sain malliltani puhelimeeni hiihtolomatervehdyksen: Moi osaan sanoa makkaraa!  Olin suunnattoman onnellinen Mean sanavaraston karttumisesta. En vaan osannut tuolloin aavistaa, minkälaisiin ongelmiin voisin joutua tämän sanan myötä.

Ostin kaupasta lameetaftia aluksi koko mekkoon, mutta jo ensimmäinen yläosakokeiluni oli todistanut myyjän varoittelut oikeaksi. Kangas ei tulisi kestämään kovia vetoja ym... Joo joo totesin. Todellisuudessa kangas ei kestänyt minkäänlaista käsittelyä. Miksi tuollaista kangasta edes myydään, jos sillä ei voi tehdä mitään?

Helman pönkitys. Luin ompeluohjeita, joissa kerrottiin että mekonhelman voi rypyttää helposti jonkun ompelulangan löysyttämisellä ja vetämisellä kireälle. JEP ja WHAT? Rypytin siis reunan käsinommellen, ja vetäisin koneella sauman päälle.

Ompelin käsin organzaperhosia helmaan ja voilà, mekko oli valmis sovituksiin!

Ei päästy sovittamaan ei. Sain malliltani tekstiviestin: Oon lomalla! Palataan asiaan myöhemmin!

Muutan mielipiteeni tammikuusta. Vetoketju vihaan sinua taas ja vuorikangasta siinä ohessa. Manailuni vetoketjun kanssa tosin osoittautuivat täysin turhiksi, sillä sain jälleen malliltani kuvaviestin.

O ou.. ei mee kiinni..

Jep jep. Lapset voivat siis kirjaimellisesti kasvaa kuukaudessa ulos vaatteistaan. Missä meni pieleen? Söikö mallini liikaa makkaraa? Oliko mekko alunperinkin liian pieni vai olenko todellakin amatööriompelija, joka ei osaa tehdä lapselle sopivaa mekkoa? 

Suurentaminen ja purkaminen olivat täysin poissuljettuja vaihtoehtoja, sillä kangas ei olisi kestänyt ratkomista. Kuvauksiin oli aikaa 4 päivää ja olin lähdössä reissuun. Saako nyt luovuttaa?

En halunnut kuvauksiin mekkoa, joka ei mahtuisi kiinni. Tästä alkoikin todellinen oman elämäni

project runway. Lainasin malliltani trikoomekkoa malliksi. 

Paluu juurille. Olin sopinut menoja Joensuuhun, joten ompelin toisen mekon äitini ”luottokoneella”.

Olisi pitänyt alun alkaen unohtaa prinsessamekko, koska tää mun malli ei olisi pitänyt siitä kuitenkaan. Mea on ihana, kun se ymmärtää vaatia käytännöllisiä vaatteita, joissa pääsee kirmailemaan.

Kuukauden päätteeksi tein siis kaksi mekkoa, joista toinen jäi liian pieneksi ja toisessa on runsaasti kasvunvaraa. Kyllä, olen vieläkin amatööriompelija.

Kiitos pikku Mea. Olet maailman ihanin lainaprinsessa! Kiitos Lehtomäet jotka alatte olemaan melko suuri osa tätä mun unelmaa. Kiitos Salli, kiitos Risto että jaksatte kuunnella ideoitani mekoista. Kiitos rakkaat mieheni maailman ihanimmasta synttärilahjasta ikinä. Jälleen kerran Risto Kuulasmaa otti mielettömiä kuvia. Riston muita kuvia voi käydää tsekkaamassa: http://www.flickr.com/photos/zachris

Uusin mekkoni: M drop