Fittings/sovitukset

Today we did our last fittings for my 11th (November) dress. I still need to fix few things to make it work better but I like this dress already now. It`s gona be simple but it has a nice twist. / Tehtiin tänään viimeiset sovitukset yhdenteentoista (marraskuu) mekkooni. Joudun korjailemaan vielä pari juttua, mutta pidän tästä mekosta jo nyt. Se on yksinkertainen, mutta siinä on kiva pieni twisti.

I`am using cotton-wool mixed fabric and some thick satin./ Käytän puuvilla-villa sekoitus kangasta ja vähän paksua satiinia.

My last dress/ viimeinen mekkoni

I met my last model this morning. We did really quick fittings with a little helper. Nice and busy morning but everything went really well. Here`s few pictures. This will be my 12th and last dress!!!!! / Tapasin tänään aamulla viimeisen mallini. Tehtiin pikaiset sovitukset pienen apulaiseni kanssa. Mukava ja kiireinen aamu, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Tässä muutama kuva. Tästä tulee kahdestoista ja viimeinen mekkoni!!!!

I got some help this morning. Thank you Mr. T. / Sain hieman apua tänä aamuna. Kiitos Mr. T!

I bought almost 6 meters fabric for this dress./ Ostin melkein kuusi metriä kangasta tätä mekkoa varten.

My 11th (November) dress is getting ready too. I have made some changes from my original plan but the  dress is still black. We will do fittings with my model on monday./ Yhdestoista mekkoni valmistuu myös hyvää vauhtia. Olen tehnyt joitain muutoksia alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta mekko on edelleen musta. Olemme sopineet sovitukset mallini kanssa maanantaiksi.

First fitting / Ensimmäinen sovitus

This is my old blog.. go visit my new one: For those who love dresses
Tämä on vanha blogini.. Uuteen klikkaamalla linkkiä: For those who love dresses

Today I started working with my 11th dress. I met my model and we did our first fitting. This dress will be simple and easy. / Aloitin tänään työskentelemään yhdennentoista mekkoni parissa. Treffasin mallini kanssa ja teimme nopeat sovitukset. Tästä mekosta tulee varmasti sopivan simppeli ja rento.

I used lining to get the idea of my models figure and size. / Käytin vuorikangasta apuna mallini koon ja muodon hahmottamisessa.

Blue riding hood of August/ Elokuinen sinihilkka

August began and we returned home from holiday. For once a true holiday where I even forgot what day or time it was. Wonderful HOLIDAY! Perhaps just because of this, after I got home, everyday life hit me hard. My dear husband went back to work. It was time for me to continue my journey with my dream.

For the first week, I stared at my Brother-sewing machine and turned my gaze. My motivation was totally lost. All the fun ideas I had while on holiday waited to be put into practice, but starting the process felt overbearingly difficult. We continued our staring contest every evening until...

Panic attacked. August was almost halfway, and I had barely done anything useful. I pulled myself together, called the model and we set the first fitting date. I went to the fabric store. I'd decided to make a red dress. The idea for that was born of August, the beginning of schools and my friend's earlier comment: ”every woman should have at least one red dress”. I played around with the thought of Red riding hood that would combine both the school world and a red dress. 

The problems continued in the fabric store. I couldn't find any good fabric that would help me carry out my plans. I bought a red cotton fabric, nonetheless, that turned out to be a very poor choice once I got home. The fabric wrinkled the whole time and its colour was mostly close to orange in a certain light. Well...

I cut the top out of the ”red” fabric with feeling and did some – in my opinion – fun folds to it. I decided to sew the top somehow so we would have something ”ready” at the first fittings. A VERY BAD IDEA!!! The top turned out to be so small that there was no way my model would fit in it. A somewhat familiar situation straight from March...

At this point I hated the fabric so much that I gave up and decided to change the whole theme of the dress of August. It must have been first time during this year that I end up doing like this. In my opinion this was a good idea as it seemed that there were Red riding hoods everywhere already. In August the movie Red Riding Hood premiered and Sarah Jessica Parker made an appearance at her new movie's I don't know how she does it premiere wearing a Red riding hood -type of dress. The fabric is now in a closet waiting for a new model (a child) and a new inspiration.

So, I was at square one and it was maybe the 19th of August. I thought about what I personally like about August, and the top list was: the cool evenings of August, dreaming, sunsets, parks, the beach of a lake and the starry sky. That was it. Bring on a new fabric and let's get back to work.

First I made a huge hood out of the fabric. This time I'd made sure my model would fit in the dress. To be honest, even two models wouldn't have had any trouble fitting in the dress. That's how huge the dress was when I took it to the first fittings. We joked with my model, whether this one should actually be a pregnancy dress. In the fitting sessions I made some folds directly on the model.

The dress lay around my sewing table (aka kitchen table) and I had a hard time finding the key idea. The back and the front felt mismatching. The front reminded me of a wave, but the back looked like a little girl's princess dress. Not good. I named the dress a nightmare as I only wanted to wake up from the awful situation with a beautiful dress in my hands.

We met again in another fitting session, where I got the idea to put extra fabric to help cover the back. The idea worked, but it still faced another change at the sewing phase and thus, a sleeve was born. The amazing thing about this dress is that it doesn't have a zipper and it still doesn't fall and in addition, fits well at least in the front.

This dress is a sweet victory for me. August is done and I'm already looking forward to the future. September has begun much better and now this dream feels like a dream again.

During this month I've once again realized that I have lots of good old and new friends that have helped me pull through this mess. Thank you for existing! Helping out a friend hasn't gone exctinct from this world after all!

Jenni, thank you so much for fixing me up with the lovely Dorit to photograph this dress. Dorit, you are an amazingly lovely person. I am sold. (Dorit is a photographer that also writes a blog Paikka auringossa.) My model Erica, you have a remarkable ability to make people believe in their own abilities, thank you. You're super! 


So here it is my 8th dress "blue riding hood": Elaine

  

You can find more pictures from Facebook group called: I Love dresses

____________________________________________________________ 

Elokuu alkoi ja palasimme lomalta takaisin kotiin. Oikeasti kerrankin loma, jossa unohdin jopa mikä päivä oli tai paljonko kello. Ihana ihana LOMA! Ehkä juuri tämän vuoksi kotiin palattuani arki iski päin naamaa ja lujaa. Rakas mieheni otti ja palasi töihin. Oli aika jatkaa hommia unelmani parissa.

Tuijotin koko ensimmäisen viikon pöydällä lojuvaa Brother-ompelukonettani ja käänsin pääni pois. Motivaationi oli todellakin hukassa. Lomalla syntyneet hauskat ideat odottivat toteuttamistaan, mutta aloittaminen tuntui ylitse pääsemättömän vaikealta. Jatkoimme tuijotusta aina iltaisin kunnes..

Paniikki iski. Elokuu lähestyi puoliväliä, ja en ollut tehnyt oikeastaan mitään järkevää elokuun mekon suhteen. Ryhdistäydyin, soitin mallille ja sovimme ensimmäiset sovitukset. Marssin kohti kangaskauppaa. Olin päättänyt valmistaa punaisen mekon. Idea punaiseen mekkoon oli syntynyt elokuusta, koulujen alkamisesta ja ystäväni kommentista: ”jokaisella naisella pitäisi olla ainakin yksi punainen mekko”. Leikittelin ajatuksella punahilkasta, jossa yhdistyisi koulumaailma ja punainen mekko. 

Ongelmat jatkuivat kangaskaupassa. En löytänyt oikein hyvää kangasta, josta olisin voinut lähteä toteuttamaan ideaani. Ostin kuitenkin punaisen puuvillakankaan, joka osoittautui kotona todella surkeaksi valinnaksi. Kangas rypistyi koko ajan ja sen väri muistutti tietyssä valossa lähinnä oranssia. No...

Leikkasin kuitenkin ”punaisesta” kankaasta yläosan fiilispohjalta, ja tein siihen mielestäni hauskoja taitoksia. Päätin ommella yläosan jotenkin kiinni, jotta meillä olisi ekoihin sovituksiin jo jotain ”valmista”. HUONO IDEA!!! Mekon yläosasta tuli vahingossa niin pieni, ettei mallini olisi mahtunut mitenkään siihen. Sinällään melkoisen tuttu tilanne suoraan maaliskuulta...

Tässä vaiheessa vihasin kangasta jo niin paljon, että luovutin ja päätin muuttaa koko elokuun mekon teemaa. Mielestäni tämä oli ihan hyvä idea, sillä Punahilkkoja tuntui olevan valmiiksi joka paikassa. Elokuussa elokuviin oli tullut Red riding hood -leffa ja Sarah Jessica Parker asteli I don`t know how she does it -elokuvansa ensi-illassa ”punahilkka”-tyyppinen mekko päällään. Kangas odottaa nyt kaapissa pienempää mallia (lasta) ja uutta inspiraatiota.

Olin siis pisteessä nolla ja oli ehkä elokuun 19. päivä. Mietin mistä itse pidän elokuussa, ja päällimmäiseksi nousivat seuraavat asiat: elokuun viilenevät illat, auringonlaskut, puistot, järven ranta ja tähtitaivas. Siinä se oli. Uutta kangasta kehiin ja hommiin.

Valmistin kankaasta aluksi valtavan kaavun. Tällä kertaa mallini mahtuisi varmasti mekkoon. Kieltämättä mekkoon olisi mahtunut vaikka kaksi mallia. Sen verran tilavan mekon alun vein ensimmäisiin sovituksiin. Nauroimmekin mallini kanssa, että pitäisikö tästä tehdä raskausmekko.

Sovituksissa tein mallin päälle suoraan muutamia taitoksia ja laskoksia.

Mekko pyöri ja pyöri ompelupöydälläni (keittiönpöytä) enkä oikein löytänyt punaista lankaa. Mekon etu- ja takaosa olivat kuin eri paria. Etupuolesta mieleen tuli aalto, mutta takaosa muistutti ihan pikkutytön prinsessamekkoa. Ei niin hyvä juttu. Nimesin mekon painajaisuneksi, sillä halusin vaan herätä siitä kauheasta tilanteesta kaunis mekko käsissäni.

Tapasimme vielä toisissa sovituksissa, jossa sain idean laittaa mekkoon ekstrakangasta, jolla voisin ”peittää” selkäpuolta. Idea toimi, mutta se koki vielä ompeluvaiheessa yhden muutoksen, ja näin syntyi hiha. Tässä mekossa ihmeellistä on se, ettei siinä ole vetoketjua. Se pysyy silti hyvin päällä, ja istuu hyvin ainakin edestä.

Tämä mekko on minulle ”työvoitto”. Syyskuun puolelle venynyt elokuun mekko on nyt vihdoinkin paketissa, ja nyt katseet on siirretty jo kohti tulevaa. Unelma tuntuu taas unelmalta. 

Tämän kuukauden aikana olen tajunnut jälleen kerran, että mulla on paljon hyviä vanhoja ja uusia ystäviä, joiden avulla olen selvinnyt tästäkin suosta. Kiitos että ootte olemassa! Auttaminen ei ole kadonnut tästä maailmasta kokonaan! 

Jenni, kiitos kun järkkäsit mulle ihanan Doritin kuvaamaan tätä mekkoa. Dorit, olet aivan uskomattoman ihastuttava ihminen. Olen myyty. (Dorit on valokuvaaja, joka kirjoittaa myös Paikka auringossa -blogia). Mallini Erica, sulla on mieletön kyky saada ihmiset uskomaan omiin kykyihinsä. Elokuu nollattu, kiitos Erica. Kiitos myös team Urpolaiset kukista ja kannustuksesta.

Tässä siis kahdeksas "sinihilkka" mekkoni nimeltään: Elaine

Lisää kuvia löytyy Facebookin I Love dresses -ryhmästä.  

Rewind/Rewind

In my life I’ve travelled quite a bit so all kinds of bus and railway stations and some airports have become familiar to me. The people travelling are the element that all these places share. There are all kinds of emotions, sorrow, joy, laughter and tears in the air. The joy of reunion, that’s what I like a lot. It is difficult to describe the feeling when you see and hug a person that you haven’t seen for ages.

Yep, I have often stared at boys leaving to the military with girls wrapping themselves around them at train stations. Yes, I have often been forced to listen to promises of eternal love and the smooching noises of a young couple in love in a cramped train car. However, there is something in the parting moment of two people that others can’t (and often don’t even want to) understand.

In modern-day world where SMS, e-mails, Facebook and chats have replaced real written letters, I feel that some old-fashioned beautiful romanticism has been lost. A letter is always a letter. There is a strong emotional impact and you can get a feel of the other person from the letter. A letter may take a while to get to its destination, but the wait is so much more exciting and thrilling than that of an e-mail reply arriving in two seconds.

The dress of May is my modernized vision of a vintage dress, an ode to old-fashioned romanticism.

I asked my friend Rebecca to model this dress already in January. The reason for that was that she had implied she might be moving abroad at the end of the summer. As I heard this piece of news I thought I would like to make something nice for her before her possible departure.

The idea of a surprise party came quickly, although the theme was still a bit open. A garden party in candlelight, surprises, music, a farewell party, a birthday party, you name it. I would’ve wanted to tell thousands of times that after the photo shoots we were going to a surprise party, but luckily I managed to keep the secret. Okay, I had to give a few hints… We had a lovely evening with friends, good food and drinks. Thank you all who were there and who helped with the arrangements! The party really crowned the lovely summer day of photo shoots and the dress.

Maria, Sonja, Linda and Rebecca at the party

Rebecca and me at the party

The dress of May was again made directly on the model. This time, however, everything didn’t go as planned. I’d decided to make a hood that was going to be the whole catch of the dress. Ouh a lacy hood! But then, at some point, I got the idea of making sleeves instead. 

Second fitting. Sleeves?

After that, I thought of leaving the back really open and and and… I was brainstorming, but the loss of experience caused me to constantly make mistakes, and continue making them without me realizing it. So far, this has been the most distressing dress to make yet!

I listed the pluses and minuses of the month:

THE BAD, THE FRUSTRATING AND THE NEGATIVE:

-       Lace as fabric is beautiful but very challenging to sew. This might have been the first and the last lace dress I will make in my life.  

-        NB! This dress is made from an elastic lace fabric, the quality of which was weak – although this affected the price, too.

-       I had decided to make a hood to the dress, but I could also have made beautiful sleeves. Shoulda made the sleeves…

-       What happened was that I sewed the other side of the hood wrong thrice. The unpicker helped a bit, but the fabric couldn’t survive this hat trick of a mistake.

-       As a result, the outer side of the hood took some serious damage.

-       The fabric was a found select piece, so I couldn’t make a new hood.

-       Not knowing how to solve a problem is extremely frustrating.

-       Exhaustion, hurry and stress!

-       Too little time to make the dress.

THE GOOD, THE FUN AND THE JOYFUL:

-       My friends threw me a vintage themed party (without any clue of May’s theme whatsoever), and they bought me a dress from Hoochie Mama Jane. A truly fabulous boutique.

-       I spent a night in Långvik with dear friends, and had loads of bubbly!

-       I had a whole day off, which I dedicated to sewing and friends.

-       The time-for-herself that my model Rebecca spent in the fitting sessions of the dress

-       I had time to visit my brother in Estonia before he moved to Finland for the summer.

-       Finding a good fabric store in Estonia with the help of a friend.

-       The little boutiques of Punavuori, Helsinki: you’re gorgeous and you’re also bankrupting me.

-       The old suitcase I found for photo shoots through a blog of my old school friend Veera FATULOUS. Thank you so much for borrowing it to me.

I have started checking for flights to Bali. I’ve decided to reward myself with a trip if I manage to complete this dress dream of mine satisfyingly. In December I’ll take off – can’t wait for the joy of reunion there!

Photos: Risto Kuulasmaa

Model: Rebecca

Make-up and hair: Me

Location: Helsinki

My fifth dress: 

The End

Making of pictures from the photo shoot

Refreshing break

Back at work. Thank you Risto and Rebecca! Great job! You did it again. 

___________________________________________________________________

Rewind

Olen matkustanut sinne sun tänne elämäni aikana, joten erilaiset juna-, ja bussiasemat sekä lentokentät ovat tulleet minulle tutuksi. Mutta mikä yhdistää matkustamista enemmän kuin ihmiset itse. Kentillä ja asemilla leijuu iloa, surua, naurua ja kyyneleitä. Jälleen näkemisen riemua, siitä  minä pidän ja paljon. Pitkän ajan jälkeen toisen ihmisen näkemiseen ja halaamiseen liittyvää tunnetta on vaikea kuvailla.

Kyllä, minä olen tuijottanut useasti juna-asemalla  armeijaan lähteviä nuorukaisia kaulassa roikkuvine tyttöineen. Kyllä, olen joutunut kuuntelemaan joskus väkisinkin nuorenparin rakkauden vannottelua ja pussailun loisketta ahtaassa junavaunussa. Kahden ihmisen eronhetkessä on kuitenkin jotain sellaista, mitä muut eivät voi (eivätkä usein edes halua) ymmärtää.

Nyky-maailma, jossa tekstiviestit, sähköposti, facebook ja tsätti korvaavat oikeat kirjoitetut kirjeet, vie mielestäni meidät pois jostain kauniista vanhasta romantiikasta. Kirje on aina kirje. Siinä on vahva lataus ja siinä on kosketus toista ihmistä. Kirje ei saavu sekunnissa perille, mutta kirjeen odottaminen nostaakin perhosia vatsaan ihan eri tavalla kuin sähköpostivastauksen saapuminen kahdessa sekunnissa.

Toukokuun mekko on modernisoitu näkemykseni vintagemekosta, oodi vanhanajan romantiikalle.

Pyysin jo tammikuussa ystävääni Rebeccaa mallikseni tähän toukokuun mekkoon. Syynä tähän oli se, että hän oli vihjaillut muuttavansa mahdollisesti loppukesästä ulkomaille. Kuultuani ystävältäni uutisen mahdollisesta muutosta ulkomaille ajattelin, että haluaisin tehdä ystävälleni jotakin kivaa (muutakin kuin vain tämän mekon) ennen hänen mahdollista lähtöä.

Idea yllätysjuhlista syntyi varsin nopeasti, mutta teema tosin haki muotoaan. Puutarhajuhlat kynttilänvalossa, yllätyksiä, musiikkia, läksiäiset, synttärit ja vaikka mitä. Olisin halunnut kertoa vaikka kuinka monta kertaa, että mekon kuvauspäivän päätteeksi mennään yllätysjuhliin, mutta onnistuin pitämään asian salassa. No vähän jouduin ehkä antamaan vihjeitä… Näin ollen vietimme mukavan illan hyvän ruuan, juoman ja ystävien kesken. Kiitos kaikille mukana olleille ja järjestelyissä auttaneille! Juhlat kruunasivat ihanan kesäisen kuvauspäivän ja tämän mekon.

Rebecca, minä ja hiljaiset deitit taustalla.

Maria, Sonja, Linda ja Rebecca juhlissa

Toukokuun mekko rakennettiin jälleen mallin päälle suoraan. Tällä kertaa homma ei vaan onnistunut ihan niin kuin piti. Olin päättänyt tehdä mekkoon hupun, joka olisi koko mekon juju. Pitsinen huppu ah! Keksin kuitenkin jossakin välissä, että tekisinkin mekkoon hihat. 

Hihat?

Sitten ajattelin jättää selän TODELLA avoimeksi ja ja ja... Ideoita lenteli, mutta kokemattomuuden puute paljasti jatkuvasti tekemiäni virheitäni, joita tein tiedostamattani koko ajan lisää. Toistaiseksi ahdistavin tekemäni mekko ikinä!

Listasin kuukauden plussat ja miinukset:

HUONOT, TURHAUTTAVAT JA PAHAT:

-       Pitsi kankaana on kaunista, mutta todella haastavaa ommella. Tämä saattoi todellakin olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen valmistamani pitsimekko.

-       Huom! Kyseinen mekko on valmistettu joustavasta pitsikankaasta, jonka laatu oli heikkoa – tämä näkyi kyllä myös hinnassa.

-       Olin päättänyt tehdä mekkoon hupun, mutta olisin voinut tehdä myös kauniit hihat. Olisi pitänyt tehdä ne hihat…

-       Ompelin nimittäin kolme kertaa peräkkäin hupun toisen puolen väärin.  Ratkojalla oli pikkuisen käyttöä, mutta kangas ei vaan kestänyt tätä hattutemppuvirhettä.

-       Lopputuloksena hupun pahasti kärsinyt ulkoreuna.

-       Kangas oli löytöpala, joten en voinut tehdä uutta huppua.

-       Osaamattomuus ongelmien ratkomisessa on todella turhauttavaa.

-       Väsymys, kiire ja stressi!

-       Liian vähän vapaa-aikaa mekon toteuttamiseen.

HYVÄT, MUKAVAT JA ILOSTUTTAVAT HETKET

-       Ystäväni järjestivät minulle vintage-henkiset juhlat (tietämättä todellakaan toukokuun mekon teemasta yhtikäs mitään), ja he ostivat minulle mekon Hoochie Mama Janesta. Ihan mielettömän upea liike.

-       Vietin yön Långvikissä rakkaiden ystävien kanssa, ja nautin paljon kuplivaa!

-       Minulla oli kokonainen vapaa-päivä, jonka pyhitin mekon ompelulle  ja ystävilleni.

-       Mallini Rebeccan käyttämä oma-aika mekon sovituksissa

-       Ehdin vierailemaan veljeni luona Virossa ennen kuin hän muutti kesäksi Suomeen.

-       Hyvän kangaskaupan löytäminen Virosta ystäväni avulla.

-       Helsingin Punavuoren pikku putiikit te olette ihania, ja viette minut vararikkoon.

-       Vanhan opiskelukaverini Veeran blogin  FATULOUS kautta viime hetkellä löytämäni vanha matkalaukku kuvauksiin. Kiitos Veera tuhannesti. ps. Yritän palauttaa laukun vielä tämän vuoden puolella :)

Olen alkanut katselemaan lentoja Balille. Olen nimittäin päättänyt palkita itseni reissulla, jos selviän kunnialla ja toteutan tämän mekkounelmani loppuun asti. Joulukuussa lähden reissuun, ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, mikä minua odottaa siellä perillä! Ps. Haluaisiko joku ostaa pari mekkoa, että saisin nuo lennot maksettua :) ???

Kuvat: Risto Kuulasmaa

Malli: Rebecca

Hiukset ja meikki: Minä

Kuvauspaikka: Helsinki, Laakson kenttä 

Viides mekkoni:

The End

Pari kuvaa kuvauksista...

Huikkatauko

Ja takaisin hommiin.. Kiitos Risto ja Rebecca! Te teitte sen taas. Mahtavaa jälkeä!