Blue riding hood of August/ Elokuinen sinihilkka

August began and we returned home from holiday. For once a true holiday where I even forgot what day or time it was. Wonderful HOLIDAY! Perhaps just because of this, after I got home, everyday life hit me hard. My dear husband went back to work. It was time for me to continue my journey with my dream.

For the first week, I stared at my Brother-sewing machine and turned my gaze. My motivation was totally lost. All the fun ideas I had while on holiday waited to be put into practice, but starting the process felt overbearingly difficult. We continued our staring contest every evening until...

Panic attacked. August was almost halfway, and I had barely done anything useful. I pulled myself together, called the model and we set the first fitting date. I went to the fabric store. I'd decided to make a red dress. The idea for that was born of August, the beginning of schools and my friend's earlier comment: ”every woman should have at least one red dress”. I played around with the thought of Red riding hood that would combine both the school world and a red dress. 

The problems continued in the fabric store. I couldn't find any good fabric that would help me carry out my plans. I bought a red cotton fabric, nonetheless, that turned out to be a very poor choice once I got home. The fabric wrinkled the whole time and its colour was mostly close to orange in a certain light. Well...

I cut the top out of the ”red” fabric with feeling and did some – in my opinion – fun folds to it. I decided to sew the top somehow so we would have something ”ready” at the first fittings. A VERY BAD IDEA!!! The top turned out to be so small that there was no way my model would fit in it. A somewhat familiar situation straight from March...

At this point I hated the fabric so much that I gave up and decided to change the whole theme of the dress of August. It must have been first time during this year that I end up doing like this. In my opinion this was a good idea as it seemed that there were Red riding hoods everywhere already. In August the movie Red Riding Hood premiered and Sarah Jessica Parker made an appearance at her new movie's I don't know how she does it premiere wearing a Red riding hood -type of dress. The fabric is now in a closet waiting for a new model (a child) and a new inspiration.

So, I was at square one and it was maybe the 19th of August. I thought about what I personally like about August, and the top list was: the cool evenings of August, dreaming, sunsets, parks, the beach of a lake and the starry sky. That was it. Bring on a new fabric and let's get back to work.

First I made a huge hood out of the fabric. This time I'd made sure my model would fit in the dress. To be honest, even two models wouldn't have had any trouble fitting in the dress. That's how huge the dress was when I took it to the first fittings. We joked with my model, whether this one should actually be a pregnancy dress. In the fitting sessions I made some folds directly on the model.

The dress lay around my sewing table (aka kitchen table) and I had a hard time finding the key idea. The back and the front felt mismatching. The front reminded me of a wave, but the back looked like a little girl's princess dress. Not good. I named the dress a nightmare as I only wanted to wake up from the awful situation with a beautiful dress in my hands.

We met again in another fitting session, where I got the idea to put extra fabric to help cover the back. The idea worked, but it still faced another change at the sewing phase and thus, a sleeve was born. The amazing thing about this dress is that it doesn't have a zipper and it still doesn't fall and in addition, fits well at least in the front.

This dress is a sweet victory for me. August is done and I'm already looking forward to the future. September has begun much better and now this dream feels like a dream again.

During this month I've once again realized that I have lots of good old and new friends that have helped me pull through this mess. Thank you for existing! Helping out a friend hasn't gone exctinct from this world after all!

Jenni, thank you so much for fixing me up with the lovely Dorit to photograph this dress. Dorit, you are an amazingly lovely person. I am sold. (Dorit is a photographer that also writes a blog Paikka auringossa.) My model Erica, you have a remarkable ability to make people believe in their own abilities, thank you. You're super! 


So here it is my 8th dress "blue riding hood": Elaine

  

You can find more pictures from Facebook group called: I Love dresses

____________________________________________________________ 

Elokuu alkoi ja palasimme lomalta takaisin kotiin. Oikeasti kerrankin loma, jossa unohdin jopa mikä päivä oli tai paljonko kello. Ihana ihana LOMA! Ehkä juuri tämän vuoksi kotiin palattuani arki iski päin naamaa ja lujaa. Rakas mieheni otti ja palasi töihin. Oli aika jatkaa hommia unelmani parissa.

Tuijotin koko ensimmäisen viikon pöydällä lojuvaa Brother-ompelukonettani ja käänsin pääni pois. Motivaationi oli todellakin hukassa. Lomalla syntyneet hauskat ideat odottivat toteuttamistaan, mutta aloittaminen tuntui ylitse pääsemättömän vaikealta. Jatkoimme tuijotusta aina iltaisin kunnes..

Paniikki iski. Elokuu lähestyi puoliväliä, ja en ollut tehnyt oikeastaan mitään järkevää elokuun mekon suhteen. Ryhdistäydyin, soitin mallille ja sovimme ensimmäiset sovitukset. Marssin kohti kangaskauppaa. Olin päättänyt valmistaa punaisen mekon. Idea punaiseen mekkoon oli syntynyt elokuusta, koulujen alkamisesta ja ystäväni kommentista: ”jokaisella naisella pitäisi olla ainakin yksi punainen mekko”. Leikittelin ajatuksella punahilkasta, jossa yhdistyisi koulumaailma ja punainen mekko. 

Ongelmat jatkuivat kangaskaupassa. En löytänyt oikein hyvää kangasta, josta olisin voinut lähteä toteuttamaan ideaani. Ostin kuitenkin punaisen puuvillakankaan, joka osoittautui kotona todella surkeaksi valinnaksi. Kangas rypistyi koko ajan ja sen väri muistutti tietyssä valossa lähinnä oranssia. No...

Leikkasin kuitenkin ”punaisesta” kankaasta yläosan fiilispohjalta, ja tein siihen mielestäni hauskoja taitoksia. Päätin ommella yläosan jotenkin kiinni, jotta meillä olisi ekoihin sovituksiin jo jotain ”valmista”. HUONO IDEA!!! Mekon yläosasta tuli vahingossa niin pieni, ettei mallini olisi mahtunut mitenkään siihen. Sinällään melkoisen tuttu tilanne suoraan maaliskuulta...

Tässä vaiheessa vihasin kangasta jo niin paljon, että luovutin ja päätin muuttaa koko elokuun mekon teemaa. Mielestäni tämä oli ihan hyvä idea, sillä Punahilkkoja tuntui olevan valmiiksi joka paikassa. Elokuussa elokuviin oli tullut Red riding hood -leffa ja Sarah Jessica Parker asteli I don`t know how she does it -elokuvansa ensi-illassa ”punahilkka”-tyyppinen mekko päällään. Kangas odottaa nyt kaapissa pienempää mallia (lasta) ja uutta inspiraatiota.

Olin siis pisteessä nolla ja oli ehkä elokuun 19. päivä. Mietin mistä itse pidän elokuussa, ja päällimmäiseksi nousivat seuraavat asiat: elokuun viilenevät illat, auringonlaskut, puistot, järven ranta ja tähtitaivas. Siinä se oli. Uutta kangasta kehiin ja hommiin.

Valmistin kankaasta aluksi valtavan kaavun. Tällä kertaa mallini mahtuisi varmasti mekkoon. Kieltämättä mekkoon olisi mahtunut vaikka kaksi mallia. Sen verran tilavan mekon alun vein ensimmäisiin sovituksiin. Nauroimmekin mallini kanssa, että pitäisikö tästä tehdä raskausmekko.

Sovituksissa tein mallin päälle suoraan muutamia taitoksia ja laskoksia.

Mekko pyöri ja pyöri ompelupöydälläni (keittiönpöytä) enkä oikein löytänyt punaista lankaa. Mekon etu- ja takaosa olivat kuin eri paria. Etupuolesta mieleen tuli aalto, mutta takaosa muistutti ihan pikkutytön prinsessamekkoa. Ei niin hyvä juttu. Nimesin mekon painajaisuneksi, sillä halusin vaan herätä siitä kauheasta tilanteesta kaunis mekko käsissäni.

Tapasimme vielä toisissa sovituksissa, jossa sain idean laittaa mekkoon ekstrakangasta, jolla voisin ”peittää” selkäpuolta. Idea toimi, mutta se koki vielä ompeluvaiheessa yhden muutoksen, ja näin syntyi hiha. Tässä mekossa ihmeellistä on se, ettei siinä ole vetoketjua. Se pysyy silti hyvin päällä, ja istuu hyvin ainakin edestä.

Tämä mekko on minulle ”työvoitto”. Syyskuun puolelle venynyt elokuun mekko on nyt vihdoinkin paketissa, ja nyt katseet on siirretty jo kohti tulevaa. Unelma tuntuu taas unelmalta. 

Tämän kuukauden aikana olen tajunnut jälleen kerran, että mulla on paljon hyviä vanhoja ja uusia ystäviä, joiden avulla olen selvinnyt tästäkin suosta. Kiitos että ootte olemassa! Auttaminen ei ole kadonnut tästä maailmasta kokonaan! 

Jenni, kiitos kun järkkäsit mulle ihanan Doritin kuvaamaan tätä mekkoa. Dorit, olet aivan uskomattoman ihastuttava ihminen. Olen myyty. (Dorit on valokuvaaja, joka kirjoittaa myös Paikka auringossa -blogia). Mallini Erica, sulla on mieletön kyky saada ihmiset uskomaan omiin kykyihinsä. Elokuu nollattu, kiitos Erica. Kiitos myös team Urpolaiset kukista ja kannustuksesta.

Tässä siis kahdeksas "sinihilkka" mekkoni nimeltään: Elaine

Lisää kuvia löytyy Facebookin I Love dresses -ryhmästä.