Back in business/ Back in bisnes!

Back in business

First let me defend myself a bit. The dress of February may not be a dress in everyone’s opinion, but hopefully the story of the dress will shed some light on the issue. Secondly, this is my dream and I get to do exactly those kinds of dresses I feel like doing. Any objections?

In January we avoided alcohol and now’s a good time to get back to work all refreshed. The theme of February’s dress is businesswoman.

Success, fast results, money and burnout: the keys to a happy life? In business life you have to make yourself indispensable so that you won’t be replaced with another employee. It feels as though only the bravest are able to question that kind of lifestyle and slow their lives down.

I’ve been away from work for a year now, and I really can tell the difference. NB: I am NOT saying that I’m being brave, as I’ve in fact been away just because of a trip abroad last spring and my child. I’ve just had a lot of time to think about work and life in general; especially the part work plays in people’s lives.

When designing the dress, I thought a lot about what a successful businesswoman gets from her job and what does she have to give up in return? How should a businesswoman dress? What if she didn’t dress as supposed? However, I decided to make a practical dress that would be suitable for everyday use, but could then be turned into a cocktail one by changing something.

Now after two completed dresses I am pretty sure that every dress will go through some changes from the original plans in the real execution phase. Both times the changes have turned out to be better than the original ideas. At least in my opinion.

The original idea of February’s businesswoman dress went through some drastic changes already in the first fitting session. This shoulder-strap dress was supposed to have big pockets and a baggy hem. Exceptional but nonetheless “acceptable” in the business world. Thanks to my talking model, things didn’t go as planned, which was for the better. Instead of a baggy skirt she suggested a secretarial skirt (the official name of which is apparently pencil skirt, I hear).

Here’s a fast sketch of the original idea for the dress. NB! I drew this afterwards, as I rarely draw my ideas down. Instead they more or less live in my head and change constantly. I’m a pretty lousy drawer, but I won a drawing competition held by a bank while in elementary school. To this day, I can still brag about that.

With the changes came the thought of how handy it would be if you could add something spectacular to a classic pencil skirt. The showy part should be easily attachable and removable. The idea of a butt thingie came in the fitting phase.

Butt, ass, bum, derriere, tooshie – to hide or not to hide? Usually in parties and social occasions people move, dance and sometimes even crawl. In romantic movies one turns to see the other leave and people give each other meaningful looks. In bars women and occasionally men, too, are the victims of ass groping. Wouldn’t it be fun if there would be something else interesting to look and feel at the back than just the backside? Or if you don’t have enough bum, with this dress you could loan some extra. 

How’s your rear doing? Oh man with the butt thingie and making it. I first planned to use a lot of tulle and the same fabric as in the skirt. The fabric was however so heavy that it would’ve been difficult to get the bum to be gorgeously voluminous with that. So, I used the fabric of the skirt only with the inner parts of the rose, and otherwise I used thin chiffon in the lining of the rear. Shiny tulle was also used in the rear, you can find it in the shoulder-straps as well. The sewing of the rear was quite challenging, as in the end it wouldn’t fit under the foot of the sewing machine. Hence I had to sew a lot by hand.

How is the rear attached? There are buttons inside the skirt and see-through snap fasteners at the back of the skirt and at the butt thingie. The rear is quite heavy, but while wearing it doesn’t apparently feel that weighty. Sitting is more comfortable, too – you’ll have your own cushion with you, wherever you go J

There’s nothing much more to tell about the skirt, except: LINING, I hate you even more than sewing zippers! I sewed my second lining in my life and I hope I never have to sew a third one. Although I know that when following my dream, I probably have to make a lot of those in the future. A deep sigh.

This time the shoulder-straps were the most problematic area. I tested at least three different kinds of strap alternatives. Finally I ended up with tulle straps, they were light enough to accompany the heavy rear. In addition, I crafted the rose brooch by hand: it keeps the straps well in place. It was not until the photo shoots, when we realized that the rose is once again an adjustable one, you can wear it for instance as a bracelet, too.

About the photo shoots: Risto the photographer took our photos, this time at ArtShortCut gallery in Helsinki (Malminkatu 36, 00100). The place was perfect for the photo shoots, and the art of Duncan Juvonen there was like a part of the story of my dress. I highly recommend a visit to the gallery. There’s also an exhibition More is more by Tärähtäneet ämmät there at the moment. I also warmly recommend getting acquainted with Juvonen’s art. http://www.artshortcut.com/fi http://www.dbjart.com/

Thank you Riitta, my gorgeous model of February! You’re an important part in my dream. During February more and more friends have started to support my dream. I am moved and deeply grateful for everything. Translator Salli and make-up artist Linda have joined our dream team of I Love Dresses. A big thank you to the people at ArtShortCut, thank you Duncan, thank you Risto and thanks to all who talked with me about dresses.

My dream coming true is only 10 dresses away. The dress of March is soon ready and waiting for the photo shoots. I just realized that I’ve actually returned to work. Now I just work for accomplishing my dream.

Believe in yourself. Dream more often.

Name of my second dress is:

More pictures from Risto Kuulasmaa http://www.flickr.com/photos/zachris

 __________________________________________________________________

Back in bisnes!

Ensiksi pidän pienen puolustuspuheen. Helmikuun mekko ei välttämättä ole kaikkien mielestä mekko, mutta toivottavasti mekon teema ja tarina selittävät asian. Toiseksi tämä on minun unelmani ja saan tehdä just sellaiset 12 mekkoa kuin haluan. Vastalauseita?

Tammikuussa vietettiin tipatonta, ja nyt onkin sitten mukava palata raikkaana takaisin työn pariin. Helmikuun mekon teemana on siis bisneswoman.

Menestyminen, kovat tulokset, raha ja burnout näistäkö löytyy avaimet onnelliseen elämään? Työelämässä pitää tehdä itsestä korvaamaton, ettei sua korvata toisella työntekijällä. Tuntuu että vain rohkeimmat uskaltavat kyseenalaistaa tällaisen ajattelutavan. Vain rohkeimmat uskaltavat hidastaa omaa elämäänsä, ja alkaa elämään enemmän sitä virastoajan jälkeistä elämää.

Olen ollut vuoden poissa töistä, ja sen kyllä huomaa. Huom! En nyt todellakaan hehkuta itse olevani rohkea, sillä olen oikeastaan ollut poissa töistä viime keväisen ulkomaan reissun ja lapseni vuoksi. Olen vaan ehtinyt pohtimaan viimeisen vuoden aikana aika paljon työtä ja elämää yleensä. Erityisesti työnroolia ja merkitystä osana ihmisen elämää.

Mekon ideointi vaiheessa mietin sitä, mitä menestyvä bisneswoman saa työltään, ja mistä hän joutuu luopumaan menestyksen vuoksi? Miten bisneswomanin tulisi pukeutua? Mitä jos ei pukeutuisikaan niin kuin pitäisi? Päätin kuitenkin tehdä arkikäyttöön soveltuvan käytännöllisen mekon, josta saisi jotain muuttamalla sopivan vaikka cocktail-tilaisuuteen.

Nyt kahden valmiin mekon myötä olen melko varma siitä, että jokainen mekkoni tulee muuttumaan alkuperäisestä suunnitelmasta varsinaisessa toteutusvaiheessa. Molemmilla kerroilla muutokset ovat osoittautuneet paremmiksi kuin alkuperäiset ideat. Ainakin näin omasta mielestäni.

Helmikuun alkuperäinen idea bisneswomanin mekosta koki todella rankan muutoksen heti ensimmäisessä sovituksessa. Tähän henkselimekkoon piti tulla isot taskut ja pussimainen helma. Poikkeuksellinen mutta kuitenkin ”hyväksyttävä” työelämään. Toisin kävi ja hyvä niin. Kiitos puhuvan mallini, joka ehdotti pussimaisenhameen sijaan sihteerihametta (virallinen nimi on kuulemma kynähame).

Tässä pikainen piirros alkuperäisestä mekkoideasta. Huom! Piirsin tämän piirroksen jälkikäteen, sillä piirtelen harvemmin ideoitani paperille. Vaan ne oikeastaan elävät päässäni, ja muuttuvat siellä tauotta. Olen melko surkea piirtäjä, mutta olen voittanut ala-asteella osuuspankin järjestämän piirustuskilpailun, jolla voin rossailla vielä tänäkin päivänä.

Muutosten myötä aloin miettimään, kuinka kätevää olisi, jos perinteiseen sihteerinhameeseen voisi lisätä jotain näyttävää. Näyttävän jutun pitäisi olla tarpeeksi helposti kiinnitettävissä ja otettavissa pois. Idea perähärpäkkeestä syntyi sovitusvaiheessa. 

Perä, takamus, pakarat ja pylly piiloon vai esiin? Yleensä juhlissa ja tilaisuuksissa liikutaan, istutaan, tanssitaan ja joskus jopa konttaillaan. Romanttisissa elokuvissa käännytään katsomaan toisen perään, ja luodaan merkitseviä katseita. Baarissa naiset ja joskus myös miehet joutuvat peräkouraisujen uhreiksi. Eikö olisikin hauskaa, jos siellä perässä olisi joskus jotain muutakin mielenkiintoista katseltavaa ja kosketeltavaa kuin vain se perä? Tai jos ei ole tarpeeksi perää omasta takaa, niin tämän mekon myötä saisi vähän lainaperää.

Kuinka peräsi voi? Voi elämä tuota perää ja sen tekemistä. Ajattelin aluksi käyttää perään paljon tylliä ja samaa kangasta kuin hameessa. Kangas oli kuitenkin niin raskasta, että perää olisi ollut vaikeaa saada sopivan suloisen muhkeaksi. Käytin siis hamekangasta vain tuon ruusun sisuksen tekemiseen, ja muuten vuorasin perän ohuella sifongilla. Perässä on käytetty myös kimaltelevaa tylliä, jota on myös olkaimissa. Perän ompeleminen oli aika haastavaa, sillä loppuvaiheessa se ei meinannut mahtua enää ompelukoneen neulasimen alle. Jouduin siis ompelemaan aika paljon käsin.

Kuinka perä pysyy kiinni? Perä kiinnittyy hameen sisäpuolella olevilla napeilla sekä läpinäkyvillä neppareilla, joita on hameen takaosassa sekä perähärpäkkeessä. Perä on aika painava, mutta päälle se ei kuulemma tunnu niin painavalta. Istuminenkin on kätevää kun on aina oma pehmuste mukana.

Hameesta ei sen kummempaa sanottavaa, kuin että vuoren tekeminen: vihaan sinun tekemistä vielä enemmän kuin vetoketjun ompelua! Ompelin nyt elämäni toisen vuorikankaan, ja toivon ettei minun tarvitse ommella kolmatta. Tiedän kyllä jo nyt, että joudun tekemään vielä monta sellaista tämän unelmani myötä. Huokaus ja syvä sellainen. 

Olkaimet tuottivat tällä kertaa eniten päänvaivaa. Testailin varmaan kolmea erilaista olkainvaihtoehtoa. Päädyin kuitenkin tuollaisiin tylliolkaimiin, sillä ne olivat tarpeeksi kevyet raskaan perän rinnalle. Askartelin vielä käsin tuollaisen rintaruusukkeen, jonka avulla olkaimet pysyvät hyvin kiinni. Huomasimme vasta kuvauksissa, että ruusuke on myös jälleen siirrettävissä, vaikka käsikoruksi.

Kuvauksista. Kuvaaja Risto otti jälleen valokuvat ja tällä kertaa kuvaukset järjestettiin Helsinkiläisessä ArtShortCutin galleriassa (Malminkatu 36, 00100). Paikka oli täydellinen kuvauksiin, ja siellä esillä olevat Duncan Juvosen työt olivat kuin osa mekkoni tarinaa. Suosittelen teille kaikille lämpimästi galleriassa käynti, jossa on parhaillaan esillä Tärähtäneiden ämmien More is more nimeä kantava taidenäyttely. Suosittelen myös perehtymään Juvosen taideteoksiin.

http://www.artshortcut.com/ http://dbjart.com/

Kiitos helmikuun upealle mallille Riitalle! Olet tärkeä murunen mun unelmassa. Helmikuun aikana yhä useampi ystävä on alkanut tukemaan mun unelmaa. Olen otettu ja erittäin kiitollinen kaikesta. I Love dresses unelmatiimiin ovat liittyneet kääntäjä Salli sekä meikkitaiteilija Linda. Kiitos ArtShortCutin porukalle, Kiitos Duncanille, Kiitos Ristolle ja kiitos kaikille, jotka jaksoitte taas puhua kanssani mekoista.

Unelmani toteutuminen on enää 10 mekon päässä. Maaliskuun mekko on pian valmis, ja siirrymme odottelemaan mekkokuvauksia. Tajusin just että olen oikeastaan palannut töihin. Nykyisin teen töitä unelmani eteen.

Usko itseesi. Unelmoi useammin. 

Toisen mekkoni nimi on:

Lisää Risto Kuulasmaan kuvia http://www.flickr.com/photos/zachris

My first dress / Ensimmäinen mekkoni

January began beautifully with stomach flu and a trip to Paris. Guess which one I preferred ;)

In Paris I was trying to figure out what kind of dress I should do. I did`nt really have any good ideas.. After I got home from Paris, I got it! Dry January. Some people have a ”dry January”: they don’t drink alcohol for a month – can’t understand why, though. When the dry month is finally over, you can celebrate it till the early hours. The idea for my first dress was born. A girl must get to celebrate the ending of dry January with style.

People living in Finland know that January is usually f***ing cold. Women wear miniskirts and high heels when going to bars, when actually winter overalls and felt boots would surely be a more proper and reasonable choice.

I wanted my dress to be as impractical as possible. This refers to my theme. Ladies, we all probably have experience of after parties, especially those mornings when you should actually get home from there. Sigh. Grab your heels, pick up the torn pantyhose and head home. This gave me an idea of a tulle skirt that would be elegant in the evening, but it could also be taken off and dragged home in your hand if necessary. The winter jacket would probably fit on better that way, too ;)

Tulle skirt 

A tip for beginners: don’t cut the fabric whatever way you please! Think first, do only thereafter. It’ll save you effort, time, money and above all, fabric. I began with two meters of black bridal satin, and ended up with a minidress. Haha.

I cut the fabric first for a one-strap dress, and then I changed my mind. In addition, I had already cut the fabric according to the measurements of the first model, and now because of a new model, I had to do some more changes. I ended up making a basic A-line dress under the tulle skirt, because I had enough fabric left for that. The dress became pretty short. A corset would actually be a better word to describe my “dress” at that time. I had to sneak back to the fabric store and buy more fabric. At that point I had namely decided to make a massive hem under the tulle skirt, and that would require a lot of fabric.

My corset mini dress..

With my luck the fabric was already sold out. Which turned out to be a good thing. I found some thinner satin that was easy to shape and it fell beautifully. I shaped the fabric while we were doing fitting with my model. So I basically folded the fabric with few stitches. It turned out pretty and it’s definitely unique.

Trimming the back hem of the dress turned out to be a problem. The lovely idea of an unsymmetrical hem that was longer at the back wasn’t as easy as I had thought it would be. I tried out various versions and naturally sewed them straight on the hem. A MISTAKE. Meet my new friend: the seam ripper. I used that quite a lot in the lower hem. I had to admit that I didn’t have the skill to solve this hem problem. I was screwed. I even thought that it would have to do the way it was. Let it hide under the tulle. Whatever.

Then it happened again. A good find from the cupboards: organza. Light enough but opaque, in order to get the back hem look tidy. It wasn’t perfect but it was the best option compared to the other experiments.

Unbelievable but true: I have sewn my first zipper in my life on this dress. I am talking about a plain regular zipper that stays closed and unzips when required. Until now I’ve tried to make clothes that don’t necessarily need a zipper. Idiot! Why haven’t I tried this before? It wasn’t hard at all.

The top seemed like it needed something more. I’d thought to sew some diamonks on it, but it seemed so last season. I didn’t ponder about it too long; instead I grabbed a needle, string and an excess piece of the original thicker satin. I started to sew the big piece of fabric into a folded pile and it started to look like a cute flower. I realized that the flower could be worn anywhere, on the head for instance.

The best thing about making the dress was definitely the fitting sessions. While fitting I always came up with some great ideas, I got to chat with my friend, we entertained kids and even had time for lunch. Loving it <3 Thank you to “the model” for the past month!

Photographer Risto Kuulasmaa worked wonders with the dress and the model. I’m really pleased with the end result.  Thank you Risto! Check out more Risto’s photos here: http://www.flickr.com/photos/zachris

__________________________________________________________________

Ensimmäinen mekkoni!

Tammikuu oli sen verran hektinen, etten ole ehtinyt kirjoittamaan aikaisemmin. Tässä siis näin jälkikäteen hieman tarinaa ensimmäisen mekkoni, Rebel Rion, syntymisestä.

Tammikuu alkoi upeasti oksennustaudilla ja Pariisin matkalla. Arvatkaa vaan kummasta pidin enemmän? ;) Pariisissa iski lievä paniikki, kun katselin näyteikkunoissa esillä olevia mekkoja. Oli tammikuun kahdeksas ja mulla ei ollut hajuakaan siitä, millainen ensimmäinen mekkoni tulisi olemaan.

Kotiuduttuani Pariisista keksin sen! Mekkoni inspiraation lähteenä toimisi tipaton tammikuu. Jotkut ihmiset, en kyllä ymmärrä miksi, viettävät tipatonta tammikuuta, ja ovat juomatta alkoholia kokonaisen kuukauden ajan. Tipattoman tammikuun päättymistä voikin sitten huoletta juhlistaa vaikka aamun pikkutunneille asti. Idea ensimmäiseen mekkooni oli syntynyt. Pitäähän sitä tipattoman tammikuun päättymistä päästä sitten juhlimaan tyylillä.

Suomessa asuvat ihmiset tietävät sen, että tammikuu on yleensä pirun kylmä kuukausi. Naiset pukeutuvat baariin lähdettäessä minimekkoihin ja korkkareihin, vaikka todellisuudessa pilkkihaalari ja huopikkaat olisivat varmasti järkevämpi vaihtoehto.

Halusin mekkoni olevan mahdollisimman ”epäkäytännöllinen”. Tarkoitan tällä juuri teemani. Naiset, jokaisella meistä on varmaan kokemuksia baarin jälkeisistä jatkoista. Erityisesti niistä aamuista, kun pitäisi selvitä vielä kotiinkin sieltä jatkoilta. Huh. Korkkarit kainaloon, revenneet sukkahousut laukkuun ja kotia kohti. Tästä sain idean tyllihameesta, joka olisi näyttävä illalla, mutta sen voisi tarvittaessa ottaa pois päältä ja raahata kotiin vaikka kädessä. Mahtuisi sitten se talvitakkikin paremmin kiinni ;)

Ihana aamu

Aloitin aika myöhään varsinaisen toteutuksen. VIRHE. Koin nimittäin ensimmäisen vastaiskuni hyvinkin yllättävällä tavalla. Tammikuun mekon malliksi lupautunut henkilö joutui peruttamaan homman. Siinä vaiheessa mulla meni saumat vinoon ja langat solmuun. Ratkojana tilanteeseen toimi soitto luottoystävälle. Myönteinen vastaus uudelta mallilta sai koneeni jälleen laulamaan.

Vinkiksi aloittelijoille: Älä leikkele kangasta miten huvittaa! Mieti ensiksi ja tee vasta sitten. Toisin sanottuna: vältä mun amatöörimäista virhettä! Pääset vähemmällä vaivalla ja säästät aikaa, rahaa sekä ennen kaikkea kangasta. Mulla oli alussa käytettävänä kaksi metriä mustaa morsiussatiinia ja lopputuloksena oli minimekko. Heh.

Leikkasin kankaasta ensiksi yksiolkaimisen mekon, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Lisäksi olin ehtinyt leikkaamaan kangasta jo edellisen mallin mittoihin, ja nyt uuden mallin myötä jouduin tekemään vielä lisää muutoksia. Päädyin tekemään tyllihameen alle perus A-linjaisen mekon sen takia, että siihen mulla riitti vielä kangasta. Tuli varsin lyhyt kolttu. Korsetti olisi oikeastaan ollut parempi termi kuvaamaan sen hetkistä ”mekkoani”. Oli siis hiivittävä uudestaan kangaskauppaan, ja ostettava lisää kangasta. Olin nimittäin siinä vaiheessa päättänyt tehdä tyllihameen alle massiivisen helman, johon tarvittaisiin runsaasti kangasta.

No tietysti se kangas oli ehtinyt jo loppumaan, joten jouduin ostamaan toista vähän kevyempää satiinia, joka oli oikeastaan ihan pelastus. Tämä ohuempi satiini laskeutui paremmin, ja sain idean sen avulla alahelman laskoksiin. Ompelin kankaan kiinni alusmekkoon ja muokkasin laskokset suoraan mallin päälle.  Paljon nuppineuloja ja käsinompelua, mutta lopputulos oli ainakin uniikki. Takaosa olikin sitten hieman vaikeampi juttu.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen noihin symmetrisiin laskoksiin, jotka keksin melko viime hetkellä. Pistin päälle vähän diamonkseja, jotta sain ommeltua laskokset vahvemmin kiinni alusmekkoon. Aika paljon käsinompelua, mutta oli se sen arvoista.

Mekon takahelman siistimisestä muodostui minulle varsinainen murheenkryyni. Ihana idea epäsymmetrisestä helmasta, joka olisi vielä takaa pidempi ei ollutkaan niin helppoa toteuttaa kun olin ajatellut. Tein useita eri kokeiluja ja tietenkin ompelin ne suoraan kiinni helmaan. VIRHE.

Meet my new friend: RATKOJA. Tuli muuten pikkuisen ratkottua sitä alahelmaa. Jouduin myöntämään itselleni, ettei minulla riittänyt taitoa ratkaista tätä helma-asiaa. Olin lirissä. Olin jopa sitä mieltä, että olkoon tuollaisenaan. Kätkeytyköön tyllin alle. Ihan miten vaan en jaksa enää….

Sitten se tapahtui taas. Hyvä kangaslöydös kaapin kätköistä: Organza. Tarpeeksi kevyt mutta peittävä, jotta sain alahelman takaosan myös siistin näköiseksi. Ei täydellinen vaihtoehto mutta paras muihin kokeiluihin verrattuna.

Uskomatonta mutta totta! Olen ommellut tähän mekkoon elämäni ensimmäisen vetoketjun. Tarkoitan nyt ihan tavallista vetoketjua, joka pysyy kiinni ja aukeaa tarvittaessa. Olen pyrkinyt tekemään tähän asti sellaisia vaatteita, joihin ei ole pakko ommella vetoketjua. Idiootti! Miksi en ole kokeillut tätä aikaisemmin. Se ei ollut suinkaan vaikeaa, ja harsiminen olisi helpottanut varmasti asiaa. Harsiminen on vaan jotenkin niiiiiin.. Piilovetoketju olisi ollut toki hienompi, mutta siihen vaadittaisiin jo kaikenlaisia lisäjuttuja. Otan sen tavoitteeksi mun viimeiseen mekkoon. Tämä ei ollut kuitenkaan lupaus.

Melkein suorassa

Kiitos, kiitos, kiitos tuhannesti luottoystävilleni Lauralle ja Nooralle! Te autoitte minua keksimään (omasta mielestäni) mekon parhaimman osan! Lähetin heille luonnosvaiheessa sähköpostilla kuvan mekosta, ja kysyin mielipidettä noin yleisesti. Sain molemmilta täysin saman vastauksen: yläosa kaipaisi vielä jotain. Olin ajatellut ompelevani siihen muutaman diamonksin, mutta se tuntui minusta niin nähdyltä jutulta. En miettinyt asiaa sen pidempään, vaan otin käteeni neulan, lankaa ja ylijäämä palan alkuperäistä paksumpaa satiinia. Aloin vaan ompelemaan isoa kangaspalaa kasaan, josta alkoi muodostumaan hauskan mallinen kukka. Tajusin että kukan voisi laittaa oikeastaan ihan mihin vaan vaikka päähän. Kiitos siis Laura ja Noora, että vaaditte minulta vielä jotain pientä, josta tulikin aika suurta!

Kukassa on pari klipsiä, joten sen voi kiinnittää mekkoon tai päähän.

Tämän mekon tekemisessä parasta oli ehdottomasti sovituskerrat. Siinä sovittelun ohessa tuli samalla aina hyviä ideoita, sain vaihtaa kuulumiset ystäväni kanssa, viihdytimme lapsia ja ehdimme jopa syömään lounasta. Parhautta <3 Kiitos ”mallille” kuluneesta kuukaudesta!

Sovituksista

Valokuvaaja Risto Kuulasmaa teki mekon ja mallin kanssa ihmeitä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos Risto! Riston muita upeita valokuvia voi käydä tsekkaamassa tuolta: http://www.flickr.com/photos/zachris