My first dress / Ensimmäinen mekkoni

January began beautifully with stomach flu and a trip to Paris. Guess which one I preferred ;)

In Paris I was trying to figure out what kind of dress I should do. I did`nt really have any good ideas.. After I got home from Paris, I got it! Dry January. Some people have a ”dry January”: they don’t drink alcohol for a month – can’t understand why, though. When the dry month is finally over, you can celebrate it till the early hours. The idea for my first dress was born. A girl must get to celebrate the ending of dry January with style.

People living in Finland know that January is usually f***ing cold. Women wear miniskirts and high heels when going to bars, when actually winter overalls and felt boots would surely be a more proper and reasonable choice.

I wanted my dress to be as impractical as possible. This refers to my theme. Ladies, we all probably have experience of after parties, especially those mornings when you should actually get home from there. Sigh. Grab your heels, pick up the torn pantyhose and head home. This gave me an idea of a tulle skirt that would be elegant in the evening, but it could also be taken off and dragged home in your hand if necessary. The winter jacket would probably fit on better that way, too ;)

Tulle skirt 

A tip for beginners: don’t cut the fabric whatever way you please! Think first, do only thereafter. It’ll save you effort, time, money and above all, fabric. I began with two meters of black bridal satin, and ended up with a minidress. Haha.

I cut the fabric first for a one-strap dress, and then I changed my mind. In addition, I had already cut the fabric according to the measurements of the first model, and now because of a new model, I had to do some more changes. I ended up making a basic A-line dress under the tulle skirt, because I had enough fabric left for that. The dress became pretty short. A corset would actually be a better word to describe my “dress” at that time. I had to sneak back to the fabric store and buy more fabric. At that point I had namely decided to make a massive hem under the tulle skirt, and that would require a lot of fabric.

My corset mini dress..

With my luck the fabric was already sold out. Which turned out to be a good thing. I found some thinner satin that was easy to shape and it fell beautifully. I shaped the fabric while we were doing fitting with my model. So I basically folded the fabric with few stitches. It turned out pretty and it’s definitely unique.

Trimming the back hem of the dress turned out to be a problem. The lovely idea of an unsymmetrical hem that was longer at the back wasn’t as easy as I had thought it would be. I tried out various versions and naturally sewed them straight on the hem. A MISTAKE. Meet my new friend: the seam ripper. I used that quite a lot in the lower hem. I had to admit that I didn’t have the skill to solve this hem problem. I was screwed. I even thought that it would have to do the way it was. Let it hide under the tulle. Whatever.

Then it happened again. A good find from the cupboards: organza. Light enough but opaque, in order to get the back hem look tidy. It wasn’t perfect but it was the best option compared to the other experiments.

Unbelievable but true: I have sewn my first zipper in my life on this dress. I am talking about a plain regular zipper that stays closed and unzips when required. Until now I’ve tried to make clothes that don’t necessarily need a zipper. Idiot! Why haven’t I tried this before? It wasn’t hard at all.

The top seemed like it needed something more. I’d thought to sew some diamonks on it, but it seemed so last season. I didn’t ponder about it too long; instead I grabbed a needle, string and an excess piece of the original thicker satin. I started to sew the big piece of fabric into a folded pile and it started to look like a cute flower. I realized that the flower could be worn anywhere, on the head for instance.

The best thing about making the dress was definitely the fitting sessions. While fitting I always came up with some great ideas, I got to chat with my friend, we entertained kids and even had time for lunch. Loving it <3 Thank you to “the model” for the past month!

Photographer Risto Kuulasmaa worked wonders with the dress and the model. I’m really pleased with the end result.  Thank you Risto! Check out more Risto’s photos here: http://www.flickr.com/photos/zachris

__________________________________________________________________

Ensimmäinen mekkoni!

Tammikuu oli sen verran hektinen, etten ole ehtinyt kirjoittamaan aikaisemmin. Tässä siis näin jälkikäteen hieman tarinaa ensimmäisen mekkoni, Rebel Rion, syntymisestä.

Tammikuu alkoi upeasti oksennustaudilla ja Pariisin matkalla. Arvatkaa vaan kummasta pidin enemmän? ;) Pariisissa iski lievä paniikki, kun katselin näyteikkunoissa esillä olevia mekkoja. Oli tammikuun kahdeksas ja mulla ei ollut hajuakaan siitä, millainen ensimmäinen mekkoni tulisi olemaan.

Kotiuduttuani Pariisista keksin sen! Mekkoni inspiraation lähteenä toimisi tipaton tammikuu. Jotkut ihmiset, en kyllä ymmärrä miksi, viettävät tipatonta tammikuuta, ja ovat juomatta alkoholia kokonaisen kuukauden ajan. Tipattoman tammikuun päättymistä voikin sitten huoletta juhlistaa vaikka aamun pikkutunneille asti. Idea ensimmäiseen mekkooni oli syntynyt. Pitäähän sitä tipattoman tammikuun päättymistä päästä sitten juhlimaan tyylillä.

Suomessa asuvat ihmiset tietävät sen, että tammikuu on yleensä pirun kylmä kuukausi. Naiset pukeutuvat baariin lähdettäessä minimekkoihin ja korkkareihin, vaikka todellisuudessa pilkkihaalari ja huopikkaat olisivat varmasti järkevämpi vaihtoehto.

Halusin mekkoni olevan mahdollisimman ”epäkäytännöllinen”. Tarkoitan tällä juuri teemani. Naiset, jokaisella meistä on varmaan kokemuksia baarin jälkeisistä jatkoista. Erityisesti niistä aamuista, kun pitäisi selvitä vielä kotiinkin sieltä jatkoilta. Huh. Korkkarit kainaloon, revenneet sukkahousut laukkuun ja kotia kohti. Tästä sain idean tyllihameesta, joka olisi näyttävä illalla, mutta sen voisi tarvittaessa ottaa pois päältä ja raahata kotiin vaikka kädessä. Mahtuisi sitten se talvitakkikin paremmin kiinni ;)

Ihana aamu

Aloitin aika myöhään varsinaisen toteutuksen. VIRHE. Koin nimittäin ensimmäisen vastaiskuni hyvinkin yllättävällä tavalla. Tammikuun mekon malliksi lupautunut henkilö joutui peruttamaan homman. Siinä vaiheessa mulla meni saumat vinoon ja langat solmuun. Ratkojana tilanteeseen toimi soitto luottoystävälle. Myönteinen vastaus uudelta mallilta sai koneeni jälleen laulamaan.

Vinkiksi aloittelijoille: Älä leikkele kangasta miten huvittaa! Mieti ensiksi ja tee vasta sitten. Toisin sanottuna: vältä mun amatöörimäista virhettä! Pääset vähemmällä vaivalla ja säästät aikaa, rahaa sekä ennen kaikkea kangasta. Mulla oli alussa käytettävänä kaksi metriä mustaa morsiussatiinia ja lopputuloksena oli minimekko. Heh.

Leikkasin kankaasta ensiksi yksiolkaimisen mekon, mutta tulinkin sitten toisiin aatoksiin. Lisäksi olin ehtinyt leikkaamaan kangasta jo edellisen mallin mittoihin, ja nyt uuden mallin myötä jouduin tekemään vielä lisää muutoksia. Päädyin tekemään tyllihameen alle perus A-linjaisen mekon sen takia, että siihen mulla riitti vielä kangasta. Tuli varsin lyhyt kolttu. Korsetti olisi oikeastaan ollut parempi termi kuvaamaan sen hetkistä ”mekkoani”. Oli siis hiivittävä uudestaan kangaskauppaan, ja ostettava lisää kangasta. Olin nimittäin siinä vaiheessa päättänyt tehdä tyllihameen alle massiivisen helman, johon tarvittaisiin runsaasti kangasta.

No tietysti se kangas oli ehtinyt jo loppumaan, joten jouduin ostamaan toista vähän kevyempää satiinia, joka oli oikeastaan ihan pelastus. Tämä ohuempi satiini laskeutui paremmin, ja sain idean sen avulla alahelman laskoksiin. Ompelin kankaan kiinni alusmekkoon ja muokkasin laskokset suoraan mallin päälle.  Paljon nuppineuloja ja käsinompelua, mutta lopputulos oli ainakin uniikki. Takaosa olikin sitten hieman vaikeampi juttu.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen noihin symmetrisiin laskoksiin, jotka keksin melko viime hetkellä. Pistin päälle vähän diamonkseja, jotta sain ommeltua laskokset vahvemmin kiinni alusmekkoon. Aika paljon käsinompelua, mutta oli se sen arvoista.

Mekon takahelman siistimisestä muodostui minulle varsinainen murheenkryyni. Ihana idea epäsymmetrisestä helmasta, joka olisi vielä takaa pidempi ei ollutkaan niin helppoa toteuttaa kun olin ajatellut. Tein useita eri kokeiluja ja tietenkin ompelin ne suoraan kiinni helmaan. VIRHE.

Meet my new friend: RATKOJA. Tuli muuten pikkuisen ratkottua sitä alahelmaa. Jouduin myöntämään itselleni, ettei minulla riittänyt taitoa ratkaista tätä helma-asiaa. Olin lirissä. Olin jopa sitä mieltä, että olkoon tuollaisenaan. Kätkeytyköön tyllin alle. Ihan miten vaan en jaksa enää….

Sitten se tapahtui taas. Hyvä kangaslöydös kaapin kätköistä: Organza. Tarpeeksi kevyt mutta peittävä, jotta sain alahelman takaosan myös siistin näköiseksi. Ei täydellinen vaihtoehto mutta paras muihin kokeiluihin verrattuna.

Uskomatonta mutta totta! Olen ommellut tähän mekkoon elämäni ensimmäisen vetoketjun. Tarkoitan nyt ihan tavallista vetoketjua, joka pysyy kiinni ja aukeaa tarvittaessa. Olen pyrkinyt tekemään tähän asti sellaisia vaatteita, joihin ei ole pakko ommella vetoketjua. Idiootti! Miksi en ole kokeillut tätä aikaisemmin. Se ei ollut suinkaan vaikeaa, ja harsiminen olisi helpottanut varmasti asiaa. Harsiminen on vaan jotenkin niiiiiin.. Piilovetoketju olisi ollut toki hienompi, mutta siihen vaadittaisiin jo kaikenlaisia lisäjuttuja. Otan sen tavoitteeksi mun viimeiseen mekkoon. Tämä ei ollut kuitenkaan lupaus.

Melkein suorassa

Kiitos, kiitos, kiitos tuhannesti luottoystävilleni Lauralle ja Nooralle! Te autoitte minua keksimään (omasta mielestäni) mekon parhaimman osan! Lähetin heille luonnosvaiheessa sähköpostilla kuvan mekosta, ja kysyin mielipidettä noin yleisesti. Sain molemmilta täysin saman vastauksen: yläosa kaipaisi vielä jotain. Olin ajatellut ompelevani siihen muutaman diamonksin, mutta se tuntui minusta niin nähdyltä jutulta. En miettinyt asiaa sen pidempään, vaan otin käteeni neulan, lankaa ja ylijäämä palan alkuperäistä paksumpaa satiinia. Aloin vaan ompelemaan isoa kangaspalaa kasaan, josta alkoi muodostumaan hauskan mallinen kukka. Tajusin että kukan voisi laittaa oikeastaan ihan mihin vaan vaikka päähän. Kiitos siis Laura ja Noora, että vaaditte minulta vielä jotain pientä, josta tulikin aika suurta!

Kukassa on pari klipsiä, joten sen voi kiinnittää mekkoon tai päähän.

Tämän mekon tekemisessä parasta oli ehdottomasti sovituskerrat. Siinä sovittelun ohessa tuli samalla aina hyviä ideoita, sain vaihtaa kuulumiset ystäväni kanssa, viihdytimme lapsia ja ehdimme jopa syömään lounasta. Parhautta <3 Kiitos ”mallille” kuluneesta kuukaudesta!

Sovituksista

Valokuvaaja Risto Kuulasmaa teki mekon ja mallin kanssa ihmeitä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos Risto! Riston muita upeita valokuvia voi käydä tsekkaamassa tuolta: http://www.flickr.com/photos/zachris