Odessa A and the tender touch of April/Odessa A ja huhtikuun hento kosketus

I often go back and reminisce about last year’s events and last spring. It’s April. My head’s spinning. I am simultaneously exhausted, happy, excited, confused, tense, relieved but most of all, happy. I have become a mother. For the first time in my life I’m in a whole new role. A tiny wrinkly snub-nosed baby looks at me frowning. A new brave life had begun.

We came home that wasn’t actually our own home, instead a temporary home furnished with rental furniture. However, there was an incredibly beautiful view over Hollywood from there. We travelled around Santa Barbara, Hermosa Beach, Venice, Malibu… Life felt like a dream with all its new elements, even though at times it wasn’t just that.

The city was full of warmth. There were people everywhere: thousands of bold, beautiful, homeless, successful, rich, dear, poor people, dreamers and thieves. Lights at nights and staring at them became familiar. The city of lost angels never slept and neither did I.

Last year in April a song came also back to me, one that I hadn’t listened to in ages. Coincidentally I found it from my iPod and simultaneously my mind filled with memories attached to this song. “My mind wanders far away, to Odessa, to graveyards in July…” (Ultra Bra: Villiviini ~ Creeper in English). A smile crept up on my face. There I was, in a café, in the midst of all the fuss of a big city, listening to Finnish music and smiling. I pictured in my mind what Odessa might look like. I wanna go there someday..

The dress of April is my memory. A dear one.

This is a truly unique dress. The folds are made directly on the model, so it's gonna be pretty much impossible to find or do a similar dress. 

First fitting 

Second fitting

I found a magicial glue called Gutermann. I used it to decorate my dress with pastes. Love it!

For everyone’s information, now and in the future: the models of my dresses have nothing to do with the stories of the dresses. Stories are stories and models are models (all of which are regular lovely women, all under 175 cm). That said, the model of April is admittedly a real life angel (saving our family), Outi.

Since the beginning of this month I’ve made notes of how long it takes to make a dress and how much the accessories cost.

Fittings:

45 min + gossiping

60 min + planning, visioning for 1 hour

20 min - model did fitting by herself

Negotiations and palavers via phone:

30 min – makeup, hair, photo shoots, location, theme

40 min - Phone calls and SMS

Sewing:

3,5 hours  Sewing and cutting the lining with interruptions

2 hours  Zigzagging and cutting the fabric

20 minutes  Pins to the neckline

1, 5 hrs  Sewing the neckline and seaming the other side

1,5 hrs  Sewing sides

1, 5 hrs Gluing the hem,

1 hr Sewing the lining

Sewing by hand:

3 hrs Folding + wine glasses sometimes

1,5 hrs  Attaching the folds into the dress

1 hr  Remaking the folds in the back, folding the sides

1 hr  Repairing the folds in the back

1 hr Sewing the back and the hem

1 hr Sewing the hem  

2 hrs Gluing pastes

1 hr Finishing and sewing the snaps in the shoulders 

2 hrs fixing the hem etc.  

Planning: 

1 hr

Writing: 

3 hrs

Photo shoots: 

2 hrs makeup and hair

2 hrs photo shoots 

Costs:

 Lining 1,2 m 8,40€, wrinkled satin, white 1,5 m 7€, thread 1,5€, wrinkled satin 1,6 m 7,50€ (0,5 m was left over), diamonds 2,5€ a box. Wonder glue Gutermann 5,80€ a tube, see-through snaps and pieces of satin lace 1€.

During April I talked with several professional seamstresses and they evaluated their hourly pay to be approximately 30 €. After this dress I understand better how much time making a dress actually takes and thus also their higher prices. However, can one even measure the price of a truly original dress? I think not, as it is priceless in its uniqueness!

Thanks to my lovely model Outi. (ps. my son is in love with you!) Risto Kuulasmaa you took amazing photos! You are simple the best. http://www.flickr.com/photos/zachris  Thanks to Punavuori residence and Mattolaituri http://www.mattolaituri.com

PS. THANK YOU GRANDMA FOR PINS!!!  Without them this dress wouldn’t have worked out. 12 pins were no way near enough for making the folds.

PSS. Facebook has a group called I Love dresses. You can find more making of pictures from there.

Now meet my beuatiful memory: Odessa A

  

________________________________________________________________

Odessa A ja huhtikuun hento kosketus

Palaan ajatuksissani useasti viime vuoden tapahtumiin ja erityisesti kevääseen. On huhtikuu. Pääni on pyörällä. Olen yhtä aikaa väsynyt, jännittynyt, sekaisin, kireä, helpottunut mutta ennen kaikkea onnellinen. Minusta on tullut äiti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin uudessa roolissa. Pieni ruttuinen nykerönenä kurkistaa minuun kulmiensa alta. Uusi urhea elämä oli saanut alkunsa.

Tulimme kotiin joka ei oikeastaan ollut edes oma koti, vaan vuokrakalusteilla sisustettu väliaikainen koti, josta aukesi kuitenkin uskomattoman kaunis näky Hollywoodin. Reissasimme Santa Barbarassa, Hermosa Beachillä, Venicessä, Malibussa ja ties missä. Elämäntilanne tuntui unelmalta uutuudessaan, vaikka se ei ollutkaan aina ihan sitä.

Suurkaupunki huokui lämpöä. Ihmisiä oli kaikkialla: kauniita, rohkeita, kodittomia, haaveilijoita, menestyjiä, rikkaita, rakkaita, köyhiä ja varkaita tuhansittain. Öinen valomeri ja sen tuijottaminen tulivat minulle tutuiksi. Enkelten kaupunki ei nukkunut koskaan, enkä oikeastaan minäkään.

Viime vuonna huhtikuussa päähäni palasi myös eräs kappale, jota en ollut kuunnellut aikoihin. Löysin sen kuin sattumalta iPodistani, ja samalla mieleeni tulvi lukuisia muistoja, joita tähän kappaleeseen liittyi. ”Ajatukseni kaukana Odessassa rautateillä kaislikoissa, ajatukseni kaukana Odessassa hautausmailla heinäkuussa...” Ultra Bra: Villiviini. Minua hymyilytti. Kuuntelin siinä kahvilassa, suurkaupungin vilinässä, suomalaista musiikkia ja hymyilin. Kuvittelin mielessäni millaiselta Odessa näyttää..

Huhtikuun mekko on minun muistoni, rakas sellainen.

Tiedoksi kaikille nyt ja jatkossakin. Mekkojeni mallit eivät liity oikeastaan mitenkään mekkojeni tarinoihin. Tarinat ovat tarinoita, ja mallit ovat malleja (kaikki mallit ovat ihan tavallisia ihania naisia ja kaikki alle 175 cm). Huhtikuun mallina toimii kyllä kieltämättä todellinen (meidän perheen pelastava) enkeli Outi.

Pari sanaa tekemisestä:

Tämä mekko on todellakin uniikki. Rakensin mekon piirtämällä aluksi mallin muodot kertakäyttöpöytäliinaan. Kiitos helmikuun mallille hyvästä vinkistä! Tämän jälkeen rakensin kankaasta laskoksia ja rypytyksiä suoraan mallin päälle, joten vastaavanlaista mekkoa ei tule kyllä kadulla vastaan.

Eka sovitus 

Toka sovitus

Gutermann! Voi elämä mikä löytö! Tämä ihmeliima oli kyllä varsinainen pelastava enkeli. Liimailin sillä noin 70 strassikorua peittämään käsinpistojälkiä noista laskoksista. I Love Gutis!

Gutis ei kestänyt "hellää" kosketusta.

Tarkastelin kuukauden alusta alkaen, kuinka paljon unelmani etenemiseen eli mekon tekemiseen kuluu aikaa ja paljonko tarvikkeet maksavat.

Sovitukset:

45 minuuttia + juoruilut,

60 minuuttia + visiointia.1 tunti

2o minuuttia malli teki itse sovitukset

Puhelinpalaveri:

30 minuuttia – meikki, hiukset, kuvaukset, paikka, teema.

40 minuuttia sitä sun tätä

Ompelu:

3,5 tuntia  vuorikankaan ompelu ja leikkaus kera keskeytysten.

2 tuntia kankaiden siksakkaus ja kankaan leikkaaminen

20 minuuttia nuppineulojen viritteleminen kaula-aukkoon

1,5 tuntia kaula-aukkojen ompelu sekä toisen sivun saumaus

1,5 tuntia reunojen ompelu

1,5 tuntia helman liimaus.

1 tunti vuorikankaan ompelu

Käsinompelu:

1 tunti laskosten valmistaminen

2 tuntia + pari lasia viiniä laskosten valmistamiseen

1,5 tuntia laskosten ompelu kiinni reunaan

1 tunti selkälaskokset uusiksi ja sivu laskoksia

1 tunti selkälaskosten korjaus

1 tunti selän ja helman ompelua

1 tunti helman ompelua uusiksi

2 tuntia strassien liimaaminen

1 tunti viimeistelyt ja olkapään neppareiden ompeleminen

2 tuntia helman ja muun säätöä

Ideointi:

1 tunti + useita tuherruksia kalenterini sivuille. Olen opetellut piirtämään tämän kuukauden aikana ideoitani ihan paperille asti.

Kuvaukset:

2 tuntia meikki ja hiukset 

2 tuntia kuvaukset 

??? Valokuvaaja käsitteli kuvat <3 

Raha: 

Vuorikangas 1,2 metriä 8,40 €, Ryppysatiini valkoinen 1,5, metriä 7 €, lankaa 1,5 €, lisää samaa ryppysatiinia 1,6 metriä 7,50 €, (Jäi käyttämättä 0,5 metriä) diamonksit (strassikorut) 2, 5 € rasia. Ihmeliima Gutermann 5,80 tuubi, läpinäkyviä neppareita 5 paria ja satiininauhan pätkiä 1 €

Juttelin huhtikuun aikana usean eri ompelijan kanssa, ja he arvioivat tuntipalkakseen keskimäärin noin 30 €. Huhtikuun mekon jälkeen ymmärrän paremmin, kuinka paljon aikaa yhden mekon tekeminen todellisuudessa viekään. Ymmärrän myös miksi oman mekon teetättäminen on kallimpaa kuin valmiin mekon ostaminen. Mutta voiko uniikille mekolle edes asettaa hintaa? Mielestäni ei, sillä se on korvaamaton ainutlaatuisuudessaan!

Kiitos ihanalle mallilleni Outille. (ps. poikani on ihastunut sinuun!) Risto Kuulasmaa sinä se vaan osaat. Kuvista tuli ihan mielettömiä! http://flickr.com/photos/zachris

Kiitos Punavuoren residenssille!  Käytimme yhtenä kuvauspaikkana Helsingin ihaninta rantakahvilaa Mattolaituria http://mattolaituri.com Menkää sinne siellä on hyvä boogie!

PS. Kiitti mummo nuppineuloista! Tämän mekon laskostukset eivät olisi onnistuneet enää 12 nuppineulalla.

PSS. Facebookissa on myös ryhmä I Love dresses. Sieltä löytyy lisää kuvia tekemisvaiheista ym..

Ja nyt kaunis muistoni: Odessa A