perjantai 8. heinäkuuta 2011

6/12! Unelmani puoliväli ja ansaittu kesäloma!

What a feeling!!! During this year I’ve made six unique dresses and I’m halfway through my dream. This is a good point to start my month-long holiday, but I promise to make the dress of July nonetheless, somehow on the side of my holiday.

But now, to the story of the dress of June.

I read an article from Olivia magazine of January 2011 (“The hardest thing is the constant secrecy”, roughly translated) that told the story of a prisoner’s wife. The article was written from the viewpoint of the prisoner’s close relative and how life had changed when the father of the family is suddenly behind bars. It was an exceptional story as usually the focus of such articles is on interviewing the relatives of the victim. Few come to think that also the killer might have a home and a loving family.

I played with the thought for a long time: could I make a dress that would be like a small story of the article I’d read? The wife of the prisoner described her feelings as anxious. However, I didn’t want to make the dress too depressing. Thus for my starting point I chose the idea of a prisoner’s wife who is physically free to enjoy her life even though she might not be able to do so mentally.

Already at the beginning of May I realized I would have to finish the dress of June well ahead of schedule in order to have a summer holiday. In real life this meant finishing the dress exceptionally fast.
In the fitting sessions I built the dress straight on the model. This time, though, I began the process right away with the lining fabric. I can’t recommend this tactic: I had to buy more lining fabric twice. It’s way cheaper to make experiments and mistakes with disposable tablecloth. Phew!


The fitting sessions went alright, but the actual dress fabric turned out to be a really bad choice. I’m talking about liquid satin – well, the name says it all already. The fabric was very slippery and the skills of an amateur dressmaker like me weren’t enough to master such challenging fabric.

I dreamed of making a big long braid to the dress and I wanted to use leather for it. I just hadn’t found good leather from any of the fabric shops I usually use (Eurokangas, Villisilkki, Kangasmakasiini etc…) Luckily I spoke up about the matter when we were visiting my parents-in-law in Seinäjoki. As their hobby is motorcycling, we immediately found four pairs of leather pants from their closets. These provided me with enough leather. Hurrah recycling! By the way, if anyone is on the lookout for the hottest piece of clothing of the summer, leather shorts, we have ‘em. Feel free to come and get your own, for free! 

The beautiful leather braid ended up looking something else in the photo shoots, which irritates the hell out of me, but time ran out and I couldn’t test the idea adequately in practice. By the way, if you like leather and leather accessories, the shop gTIE is worth checking out. Jenni has some super cool stuff in her shop.

I borrowed once a male model for the fittings. 
The model for the dress of June was a beauty called Manuela. She’s the tallest of the models I’ve used so far (172 cm). During this month I decided that from now on, I’ll be using models who are under 175 cm tall. Or else I’ll have to get myself a stool to stand on for the fitting sessions.

I was excited about the photo shoots location, as we went to Suomenlinna that has a working open prison. Hence the story of the dress felt real at the location. Our day of photo shoots ended with a picnic, a cheerful mood and a spectacular sunset.

Thank you:

Big thanks to my photographer Risto Kuulasmaa for the last six months. It’s been an amazing journey so far. Thank you Manuela for putting up with the fuss of the day of the photo shoots and that I finished the dress only a moment before heading out to the photo shoots. I’m sorry for the constant hurry. Perhaps my thoughts were already focused on the holiday… Luckily, soon we’ll get to celebrate the finished dress of June and also life in every way.

Thanks also to my friend HP. You truly have what it takes to be a model. Thank you my dear men, I’m looking forward to the holiday with you. Salli, I love you! A super big thank you to Rebecca, Riitta, Mea, Outi and Manuela. You’ve done a magnificent job for my dream. Next week, let’s have a ball!
This dress ain’t perfect and it has a lot of mistakes. For instance, it lacks the (in)famous zipper. This dress proves that I truly am not a professional but an amateur dressmaker that still has a lot to learn. Luckily I have six more dresses to go, so that I can make progress and do things a bit better than before.

However, now it’s time to focus on dress choices of my own: next week I’ll be attending my friend’s wedding. Summer of Love 2011, here we come!

My 6th dress:












__________________________________________________________________

Voi elämä miten mahtava olo!!! Olen valmistanut tämän vuoden aikana kuusi mekkoa, ja olen unelmani puolessa välissä. Osa mekoista on onnistunut niin, etten usko edes itse tehneeni niitä. Osa mekoista on kuitenkin osoittanut sen, että asiat olisivat voineet mennä paremminkin. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa kuukauden mittainen loma, mutta heinäkuun mekon lupaan kuitenkin tehdä totta kai. Itse asiassa se on jo ihan hyvällä mallillla.

Näin alkuun: Facebookissa on useampi I Love dresses-niminen ryhmä. Minun unelmaani liittyvän ryhmän profiilikuva on tämä:

Logon on suunnitellut isäni Matti Karttunen
Mutta nyt siis kesäkuun mekon tarinan ja kuvien pariin.

Luin tammikuussa 2011 ilmestyneestä Olivia-lehdestä artikkelin (”Raskainta on jatkuva salailu”), joka kertoi tarinan vangin vaimosta. Juttu oli siis kirjoitettu vangin lähiomaisen näkökulmasta, ja siitä kuinka elämä oli muuttunut, kun perheenisä istuukin yhtäkkiä linnassa. Juttu oli poikkeuksellinen, sillä yleensähän jutuissa on haastateltu uhrin omaisia. Harva meistä tulee ajatelleeksi sitä, että tappajallakin voisi olla koti ja rakastava perhe. 

Pyörittelin pitkään ajatusta: Voisinko tehdä mekon, joka olisi pieni kertomus lukemastani jutusta? Vangin vaimo kuvaili oloaan ahdistuneeksi. En halunnut tehdä mekosta kuitenkaan liian synkkää. Siksipä päätinkin leikitellä ajatuksella vangin vaimosta, joka on fyysisesti vapaa nauttimaan elämästään vaikka ei henkisesti siihen kykenisikään.

Tajusin jo toukokuun alussa, että kesäkuun mekko olisi saatava hyvissä ajoin valmiiksi, että voisin pitää kesälomaa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että minun oli tehtävä kesäkuun mekko valmiiksi poikkeuksellisen nopeasti. Varasin siis aikaa mekolle konkreettisesti noin kaksi viikkoa. HUONO IDEA!!!

Rakensin sovituksissa mekon mallin päälle suoraan. Tosin tällä kertaa aloitin tekemisen suoraan vuorikankaan avulla. En suosittele tätä toimintamallia muille amatööreille, sillä jouduin hakemaan vuorikangasta lisää kaupasta kaksi kertaa. Kertakäyttöpöytäliinaan on edullisempaa tehdä virheitä ja kokeiluja. Huoh!

Tässä vaiheessa homma oli vielä ihan hyvällä mallilla, mutta sitten nuppineulat purkaantuivat pukupussissa...
Sovitukset menivät ihan hyvin, mutta varsinainen mekkokangas osoittautui todella huonoksi valinnaksi. Tarkoitan liquid satiinia, jonka nimikin kertoo jo paljon. Kangas liukui koko ajan, ja tällaisen amatööriompelijan taidot eivät riittäneet käsittelemään haastavaa kangasta. Virheet näkyvät lopputuloksessa.  

Haaveilin tekeväni mekkoon paksun ja pitkän letin, johon tahdoin käyttää nahkaa. En vain ollut löytänyt hyvää nahkaa mistään yleisimmin käyttämistäni kangaskaupoista (Eurokangas, Villisilkki - no täältä ei ainakaan, Kangasmakasiini ym…). Onneksi kuitenkin tajusin avata suuni, kun olimme Seinäjoella appivanhempieni luona. Moottoripyöräilyä harrastavien ihmisten kaapeista löytyi heti neljät vanhat nahkahousut, joista sain käyttööni tarvittavan määrän nahkaa. Kierrätys kunniaan! Muuten jos joku kaipaa kesän kuuminta hottiskamaa eli nahkashortseja niin täältä löytyy. Saa tulla hakemaan pois, ja ihan ilmaiseksi :)


Tiiviisti letitetty nahkakangas näyttää aika makeelta.
Muuten tuo kaunis nahkaletti ei sitten näyttänyt tuolta kuvauksissa, mikä harmittaa ihan pirusti mutta aika loppui tällä kertaa kesken enkä ehtinyt kokeilemaan ideaani tarpeeksi käytännössä. (Muuten, jos joku tykkää nahkasta ja nahkasta tehdystä asusteista kannattaa tsekata gTIE-niminen liike. Jennillä on ihan superhienoja juttuja liikkeessään).

Kesäkuun mekon mallina toimi Manuela-niminen kaunotar. Manuela on pisin tähän asti käyttämistäni malleista (172 cm). Päätin tämän kuukauden aikana, että käytän jatkossa maksimissaan 175 cm mittaisia malleja. Tai muuten joudun hankkimaan lastenjakkaran korokkeeksi itselleni sovituksia varten.

Käytin myös kerran hätäpäissäni erästä  kylässä ollutta miestä sovitusnukkena. Tämä mies oli vielä pidempi kuin mallini. 
Olin innoissani kuvauspaikasta, sillä menimme ottamaan kuvat Suomenlinnaan. Suomenlinnassa on toiminnassa oleva avovankila, joten mekon tarina tuntui todelta kuvauspaikalla. Kuvauspäivämme huipentui piknikkiin, (erityisesti minun) hilpeään olotilaan ja upeaan auringonlaskuun. Kiitos Risto ja Manuela, että jaksoitte laadukkaita juttujani.

Kesäkuun kiitokset menevät tähän tahtiin:

Valokuvaaja Risto Kuulasmaa kiitos viimeisestä puolesta vuodesta. On ollut huikea matka tähän asti. Toivottavasti edessämme on vielä monta hyvää seikkailua!

Kiitos Manuela että jaksoit kuvauspäivän säädön, ja sen että viimeistelin mekon vain hetkeä ennen kuvauksiin lähtöä. Olen pahoillani siitä, että oli niin kiire koko ajan. Ehkä ajatukset olivat jo niin lomassa… Onneksi päästään pian vihdoinkin juhlimaan kesäkuun mekon valmistumista ja elämää muutenkin.

Kiitos myös ystävälleni HP:lle. Sinussa on todellakin mallin ainesta. Suloinen meikkaaja Linda thank you!! Kiitos rakkaat mieheni odotan jo lomaa kanssanne. Salli kääntäjäni, I love you!  Supersuuri kiitos myös Rebeccalle, Riitalle, Mealle, Outille. Te olette tehneet upeaa työtä unelmani eteen. Ensi viikolla korot kohti taivasta!

Tämä mekko ei ole täydellinen, ja siinä on paljon virheitä. Siitä puuttuu muun muassa kuuluisa vetoketju. Tämä mekko todistaa sen, etten todellakaan ole ammattilainen vaan amatööriompelija, jolla on vielä paljon opittavaa. Onneksi minulla on vielä kuusi mekkoa luotavana, jotta voin kehittyä ja tehdä asioita ehkä hieman paremmin kuin ennen. Jään odottamaan teidän kommenttejanne mekosta ja kuvista.

Mutta nyt täytyy alkaa miettimään omia mekkovalintoja, sillä ensi viikolla suuntaan ystäväni häihin. Rakkauden kesä 2011 here we come!

Kuudes mekkoni on nimeltään:
















3 kommenttia:

  1. Sun unelman etenemistä on hauska seurata. Tsemppiä jatkoon ja ihanaa lomaa!!

    VastaaPoista
  2. Vitsit että on upeita valokuvia!

    VastaaPoista