A ship to Scotland? / Laivalla Skotlantiin?

That country I’ve visited many times since my childhood has offered me with a lot of adventures, memories, friends and experiences. I’ve often travelled there alone and done things by myself. Those trips have been a wonderful opportunity for me to practice the noble art of being by myself.

The main theme of the dress is Scotland. Many would take it for granted that I’d make a traditional kilt but a kilt is not a dress.

Already in spring I had this weird idea of a pinafore dress–culottes that would in other words be a combination of a kilt, shorts and a vest. To make such an article would however require a lot of knowledge on tailoring that I of course don’t have. Well…

We bought an apartment at the end of the summer and decided to move there in September. As I packed I realized once again how much redundant stuff we’ve kept for all these years. Could these still be used, what if someone needs this or can I throw this away? I let the idea grow and in the end decided to make the dress of September from second-hand materials = to make the dress from old clothes.

I found a gorgeous leather jacket at the bottom of a leather clothes’ bag dragged home from my in-laws in the summer. My husband put it on and announced he’d start wearing it this instant. I agreed to a compromise, where I’d get the sleeves separable from the jacket with zippers. I made the top from the sleeves. Material was scarce but at least the colour was perfect.  

I found two velvet pants of the same colour that provided me with enough fabric for the lower part. I asked for unwanted leather belts, buckles etc. from my friends, bits and pieces that would go with my dress. Finally I had all the material and I had used money only for buttons and thread.

First I made a shorts leg and beside that there should have been another half resembling a kilt. The leg looked and apparently felt very weird. Thus I gave up my genius idea (lacking the tailoring skills needed), and cut the other leg short. 

The photographer Risto Kuulasmaa had asked a friend of his to model and we only had time to do one fitting with him. That fitting session was hilarious. The situation was also exceptional in many ways as it was done in the bar Corona. This model accepted a huge challenge and did better than I could ever have hoped for. THANK YOU, J!

The delay of the dress of August till September and the changes in my life kept me busy. Hence it’s a small miracle that the dress of September was finished in time, even one day early.

This time the dress was photographed on the sailboat Svanhild at the pier in Helsinki. Thank you very much for letting us use the ship as a photo shoots location. Thank you also Paula for everything!

Thank you Puppa for helping me and throwing yourself into this adventure. You are by far the most handsome model of this dream!

Photographer Risto Kuulasmaa is back! It was great working with you again. My favourite pics so far are definitely among these photos. Breathtaking, real and most of all, they came out mind-blowingly well.


Salli <3 and thank you Juhani Perkiö for borrowing your shoes. In the end, thank you all who have sent me feedback, wishes, praise, critique, dress orders, colour wishes etc. via e-mail. (elina.leppala@gmail.com) Your messages makes me so happy. I’ll try find time to answer all of them in the midst of all this sewing and updating. 

My dream coming true is getting scarily close! Only/still three dresses to go.


Now I think:

The tightening/closing of the dress is done with laces in the back of the vest

Me and my first male model

________________________________________________________________________

Valmistin ensiksi shortisin lahkeen, ja sen rinnalle piti tulla kilttiä muistuttavaa helmaa. "Lahje" näytti ja tuntui kuitenkin kuulemma niin oudolta, että leikkasin sen sittenkin lyhyeksi.

Tuo maa jossa olen käynyt pienestä pitäen on tarjonnut minulle lukuisia seikkailuja, muistoja, ystäviä ja kokemuksia. Olen matkustanut maahan monesti yksin, ja tehnyt asioita omin päin. Nuo reissut ovat olleet minulle mahtavia tilaisuuksia harjoitella yksin olemisen jaloa taitoa.

Mekon kantavana teemana toimi siis Skotlanti. Moni voisi pitää itsestäänselvyytenä sitä, että olen valmistanut perinteitä kunnioittavan kiltin, mutta kiltti ei ole mekko.

Sain jo keväällä päähäni oudon idean liivihousuhamemekosta, joka olisi siis kiltin, shortsien ja liivin yhdistelmämekko. Tällaisen kokonaisuuden valmistaminen vaatisi kuitenkin jo ymmärrystä räätälöinnistä, jota minulla ei tietenkään ole. No….

Ostimme kesän lopuksi asunnon, ja päätimme muuttaa uuteen kotiin syyskuussa. Pakkaillessani muuttolaatikoita tajusin jälleen kerran kuinka paljon kaikkea turhaa tavaraa olemmekaan säilyttäneet vuosien ajan. Voisiko näitä käyttää vielä, tarvitseekohan joku tätä vai voiko tämän heittää roskiin?  Kypsyttelin hiukan ideaa, ja päätin toteuttaa syyskuun mekon kierrätysmateriaaleista = tekemällä vanhoista vaatteista uuden mekon.

Kesällä anoppilasta kotiin raahatun nahkavaatesäkin pohjalta löytyi ihana ruskea nahkatakki. Mieheni tempaisi takin päälleen ja ilmoitti ottavansa sen käyttöön. Suostuin tekemään kompromissin, jossa minulle takista jäi vetoketjuilla irtoavat hihat. Valmistin hihoista mekon yläosan. Materiaalia oli varsin vähän, mutta väri sentään oli täydellinen.

Mallin päälle piirretty liiviluonnos

Alaosaan löysin kahdet samanväriset sammarit, joista riitti tarpeeksi kangasta alaosaa varten. Pyysin ystäviltäni tarpeettomia nahkavöitä, solkia ym.. sälää joka soveltuisi mekkooni. Materiaalit olivat siis kasassa, ja rahaa oli kulunut oikeastaan vain lankaan ja nappeihin.

Valokuvaaja Risto Kuulasmaa oli pyytänyt puolestani malliksi erästä ystäväänsä, jonka kanssa ehdimme tekemään vain yhdet sovitukset. Noista sovituksista ei puuttunut huumoria. Sovitustilanne oli muutenkin miten sanoisin poikkeuksellinen, joka toteutettiin Corona-baarissa. Sanon vaan jo nyt, että tämä malli otti kyllä ison haasteen vastaan, ja hoiti sen paremmin kuin osasin edes toivoa. KIITOS J!

Elokuun mekon viivästyminen syyskuun puolelle sekä omassa elämässä tapahtuvat muutokset pitivät minut kiireisinä. On siis pieni ihme, että syyskuun mekko valmistui ajallaan ja vieläpä päivän etuajassa.

Mekko kuvattiin tällä kertaa Helsingin halkolaiturilla sijaitsevalla puisella purjelaiva Svanhildillä. Kiitos tuhannesti että saimme käyttää laivaa kuvauspaikkana. Haaveilen jo mielessäni tekeväni ensi kesänä pienen meriseikkailun Svanhildillä. Pääsisköhän sillä ihan Skotlantiin asti? :)

Kiitos Puppa että autoit minua ja heittäydyit täysillä mukaan seikkailuun. Olet ehdottomasti tämän unelman komein malli!

Risto Kuulasmaa is back! Oli mahtavaa tehdä taas töitä kanssasi. Näistä kuvista löytyy ehdottomasti kaksi suosikkikuvaani kaikista tähän asti otetuista kuvista. Huikeita, aitoja ja ennen kaikkea ihan mielettömän onnistuneita. 

Salli <3 ja Juhani Perkiölle kiitos kenkien lainasta.Näin lopuksi vielä kiitos kaikille niille, jotka ovat lähettänee minulle sähköpostitse palautetta (elina.leppala@gmail.com), toiveita, kritiikkiä, mekkotilauksia, väritoiveita ym.. Palautteenne pelastavat usein päiväni! Yritän ehtiä vastailemaan niihin kaiken ompelun ja päivitysten ohessa.

Unelmani toteutuminen on pelottavan lähellä! Enää/vielä kolme mekkoa!

Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä, että....

Mekko kiinnitetään/avataan liivin takaosassa olevien nyörien avulla.

Minä ja ensimmäinen miesmallini. 

Tihkusateisen kuvauspäivän päätteeksi vietettiin hetki Mallin ja valokuuvaja Riston kanssa.