Odessa A and the tender touch of April/Odessa A ja huhtikuun hento kosketus

I often go back and reminisce about last year’s events and last spring. It’s April. My head’s spinning. I am simultaneously exhausted, happy, excited, confused, tense, relieved but most of all, happy. I have become a mother. For the first time in my life I’m in a whole new role. A tiny wrinkly snub-nosed baby looks at me frowning. A new brave life had begun.

We came home that wasn’t actually our own home, instead a temporary home furnished with rental furniture. However, there was an incredibly beautiful view over Hollywood from there. We travelled around Santa Barbara, Hermosa Beach, Venice, Malibu… Life felt like a dream with all its new elements, even though at times it wasn’t just that.

The city was full of warmth. There were people everywhere: thousands of bold, beautiful, homeless, successful, rich, dear, poor people, dreamers and thieves. Lights at nights and staring at them became familiar. The city of lost angels never slept and neither did I.

Last year in April a song came also back to me, one that I hadn’t listened to in ages. Coincidentally I found it from my iPod and simultaneously my mind filled with memories attached to this song. “My mind wanders far away, to Odessa, to graveyards in July…” (Ultra Bra: Villiviini ~ Creeper in English). A smile crept up on my face. There I was, in a café, in the midst of all the fuss of a big city, listening to Finnish music and smiling. I pictured in my mind what Odessa might look like. I wanna go there someday..

The dress of April is my memory. A dear one.

This is a truly unique dress. The folds are made directly on the model, so it's gonna be pretty much impossible to find or do a similar dress. 

First fitting 

Second fitting

I found a magicial glue called Gutermann. I used it to decorate my dress with pastes. Love it!

For everyone’s information, now and in the future: the models of my dresses have nothing to do with the stories of the dresses. Stories are stories and models are models (all of which are regular lovely women, all under 175 cm). That said, the model of April is admittedly a real life angel (saving our family), Outi.

Since the beginning of this month I’ve made notes of how long it takes to make a dress and how much the accessories cost.

Fittings:

45 min + gossiping

60 min + planning, visioning for 1 hour

20 min - model did fitting by herself

Negotiations and palavers via phone:

30 min – makeup, hair, photo shoots, location, theme

40 min - Phone calls and SMS

Sewing:

3,5 hours  Sewing and cutting the lining with interruptions

2 hours  Zigzagging and cutting the fabric

20 minutes  Pins to the neckline

1, 5 hrs  Sewing the neckline and seaming the other side

1,5 hrs  Sewing sides

1, 5 hrs Gluing the hem,

1 hr Sewing the lining

Sewing by hand:

3 hrs Folding + wine glasses sometimes

1,5 hrs  Attaching the folds into the dress

1 hr  Remaking the folds in the back, folding the sides

1 hr  Repairing the folds in the back

1 hr Sewing the back and the hem

1 hr Sewing the hem  

2 hrs Gluing pastes

1 hr Finishing and sewing the snaps in the shoulders 

2 hrs fixing the hem etc.  

Planning: 

1 hr

Writing: 

3 hrs

Photo shoots: 

2 hrs makeup and hair

2 hrs photo shoots 

Costs:

 Lining 1,2 m 8,40€, wrinkled satin, white 1,5 m 7€, thread 1,5€, wrinkled satin 1,6 m 7,50€ (0,5 m was left over), diamonds 2,5€ a box. Wonder glue Gutermann 5,80€ a tube, see-through snaps and pieces of satin lace 1€.

During April I talked with several professional seamstresses and they evaluated their hourly pay to be approximately 30 €. After this dress I understand better how much time making a dress actually takes and thus also their higher prices. However, can one even measure the price of a truly original dress? I think not, as it is priceless in its uniqueness!

Thanks to my lovely model Outi. (ps. my son is in love with you!) Risto Kuulasmaa you took amazing photos! You are simple the best. http://www.flickr.com/photos/zachris  Thanks to Punavuori residence and Mattolaituri http://www.mattolaituri.com

PS. THANK YOU GRANDMA FOR PINS!!!  Without them this dress wouldn’t have worked out. 12 pins were no way near enough for making the folds.

PSS. Facebook has a group called I Love dresses. You can find more making of pictures from there.

Now meet my beuatiful memory: Odessa A

  

________________________________________________________________

Odessa A ja huhtikuun hento kosketus

Palaan ajatuksissani useasti viime vuoden tapahtumiin ja erityisesti kevääseen. On huhtikuu. Pääni on pyörällä. Olen yhtä aikaa väsynyt, jännittynyt, sekaisin, kireä, helpottunut mutta ennen kaikkea onnellinen. Minusta on tullut äiti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen täysin uudessa roolissa. Pieni ruttuinen nykerönenä kurkistaa minuun kulmiensa alta. Uusi urhea elämä oli saanut alkunsa.

Tulimme kotiin joka ei oikeastaan ollut edes oma koti, vaan vuokrakalusteilla sisustettu väliaikainen koti, josta aukesi kuitenkin uskomattoman kaunis näky Hollywoodin. Reissasimme Santa Barbarassa, Hermosa Beachillä, Venicessä, Malibussa ja ties missä. Elämäntilanne tuntui unelmalta uutuudessaan, vaikka se ei ollutkaan aina ihan sitä.

Suurkaupunki huokui lämpöä. Ihmisiä oli kaikkialla: kauniita, rohkeita, kodittomia, haaveilijoita, menestyjiä, rikkaita, rakkaita, köyhiä ja varkaita tuhansittain. Öinen valomeri ja sen tuijottaminen tulivat minulle tutuiksi. Enkelten kaupunki ei nukkunut koskaan, enkä oikeastaan minäkään.

Viime vuonna huhtikuussa päähäni palasi myös eräs kappale, jota en ollut kuunnellut aikoihin. Löysin sen kuin sattumalta iPodistani, ja samalla mieleeni tulvi lukuisia muistoja, joita tähän kappaleeseen liittyi. ”Ajatukseni kaukana Odessassa rautateillä kaislikoissa, ajatukseni kaukana Odessassa hautausmailla heinäkuussa...” Ultra Bra: Villiviini. Minua hymyilytti. Kuuntelin siinä kahvilassa, suurkaupungin vilinässä, suomalaista musiikkia ja hymyilin. Kuvittelin mielessäni millaiselta Odessa näyttää..

Huhtikuun mekko on minun muistoni, rakas sellainen.

Tiedoksi kaikille nyt ja jatkossakin. Mekkojeni mallit eivät liity oikeastaan mitenkään mekkojeni tarinoihin. Tarinat ovat tarinoita, ja mallit ovat malleja (kaikki mallit ovat ihan tavallisia ihania naisia ja kaikki alle 175 cm). Huhtikuun mallina toimii kyllä kieltämättä todellinen (meidän perheen pelastava) enkeli Outi.

Pari sanaa tekemisestä:

Tämä mekko on todellakin uniikki. Rakensin mekon piirtämällä aluksi mallin muodot kertakäyttöpöytäliinaan. Kiitos helmikuun mallille hyvästä vinkistä! Tämän jälkeen rakensin kankaasta laskoksia ja rypytyksiä suoraan mallin päälle, joten vastaavanlaista mekkoa ei tule kyllä kadulla vastaan.

Eka sovitus 

Toka sovitus

Gutermann! Voi elämä mikä löytö! Tämä ihmeliima oli kyllä varsinainen pelastava enkeli. Liimailin sillä noin 70 strassikorua peittämään käsinpistojälkiä noista laskoksista. I Love Gutis!

Gutis ei kestänyt "hellää" kosketusta.

Tarkastelin kuukauden alusta alkaen, kuinka paljon unelmani etenemiseen eli mekon tekemiseen kuluu aikaa ja paljonko tarvikkeet maksavat.

Sovitukset:

45 minuuttia + juoruilut,

60 minuuttia + visiointia.1 tunti

2o minuuttia malli teki itse sovitukset

Puhelinpalaveri:

30 minuuttia – meikki, hiukset, kuvaukset, paikka, teema.

40 minuuttia sitä sun tätä

Ompelu:

3,5 tuntia  vuorikankaan ompelu ja leikkaus kera keskeytysten.

2 tuntia kankaiden siksakkaus ja kankaan leikkaaminen

20 minuuttia nuppineulojen viritteleminen kaula-aukkoon

1,5 tuntia kaula-aukkojen ompelu sekä toisen sivun saumaus

1,5 tuntia reunojen ompelu

1,5 tuntia helman liimaus.

1 tunti vuorikankaan ompelu

Käsinompelu:

1 tunti laskosten valmistaminen

2 tuntia + pari lasia viiniä laskosten valmistamiseen

1,5 tuntia laskosten ompelu kiinni reunaan

1 tunti selkälaskokset uusiksi ja sivu laskoksia

1 tunti selkälaskosten korjaus

1 tunti selän ja helman ompelua

1 tunti helman ompelua uusiksi

2 tuntia strassien liimaaminen

1 tunti viimeistelyt ja olkapään neppareiden ompeleminen

2 tuntia helman ja muun säätöä

Ideointi:

1 tunti + useita tuherruksia kalenterini sivuille. Olen opetellut piirtämään tämän kuukauden aikana ideoitani ihan paperille asti.

Kuvaukset:

2 tuntia meikki ja hiukset 

2 tuntia kuvaukset 

??? Valokuvaaja käsitteli kuvat <3 

Raha: 

Vuorikangas 1,2 metriä 8,40 €, Ryppysatiini valkoinen 1,5, metriä 7 €, lankaa 1,5 €, lisää samaa ryppysatiinia 1,6 metriä 7,50 €, (Jäi käyttämättä 0,5 metriä) diamonksit (strassikorut) 2, 5 € rasia. Ihmeliima Gutermann 5,80 tuubi, läpinäkyviä neppareita 5 paria ja satiininauhan pätkiä 1 €

Juttelin huhtikuun aikana usean eri ompelijan kanssa, ja he arvioivat tuntipalkakseen keskimäärin noin 30 €. Huhtikuun mekon jälkeen ymmärrän paremmin, kuinka paljon aikaa yhden mekon tekeminen todellisuudessa viekään. Ymmärrän myös miksi oman mekon teetättäminen on kallimpaa kuin valmiin mekon ostaminen. Mutta voiko uniikille mekolle edes asettaa hintaa? Mielestäni ei, sillä se on korvaamaton ainutlaatuisuudessaan!

Kiitos ihanalle mallilleni Outille. (ps. poikani on ihastunut sinuun!) Risto Kuulasmaa sinä se vaan osaat. Kuvista tuli ihan mielettömiä! http://flickr.com/photos/zachris

Kiitos Punavuoren residenssille!  Käytimme yhtenä kuvauspaikkana Helsingin ihaninta rantakahvilaa Mattolaituria http://mattolaituri.com Menkää sinne siellä on hyvä boogie!

PS. Kiitti mummo nuppineuloista! Tämän mekon laskostukset eivät olisi onnistuneet enää 12 nuppineulalla.

PSS. Facebookissa on myös ryhmä I Love dresses. Sieltä löytyy lisää kuvia tekemisvaiheista ym..

Ja nyt kaunis muistoni: Odessa A

  

What a lovely idea! / Ihanaa, ihanaa!

I had lovely weekend with my friends! Instead of making dresses this weekend my friends bought me a vintage dress from: Hoochie Mama Jane. What a lovely idea!/
Vietin viikonloppuna laatuaikaa ystävieni kanssa.  Mekkojen ompelemisen sijasta ystäväni ostivat minulle mekon Hoochie Mama Janesta. Ihana idea!

May/ Toukokuu

I am gona use lace in my next dress/ Toukokuun mekkoon tulee pitsiä

My next dress is ready! Seuraava mekkoni on valmis!

I managed to do my next dress on time. wuhuu!!! We took photos last saturday in Helsinki. So hopefully you can see the result as soon as possible.

April / huhtikuu

______________________________________________________________

Onnistuin valmistamaan seuraavan mekkoni aikataulun mukaisesti. Jihaa!! Otettiin valokuvia Helsingissä lauantaina. Toivottavasti pääsette näkemään kuvia pian!

Me finishing the dress / mekon viimeistelyä by Elina

Borrowed princess and sausages/ Lainaprinsessa ja makkaraa

I decided already in January that I have to have at least one children’s dress in my collection. I’ve never made one, probably because there has never been a need for that. And actually still isn’t as I don’t have a small princess at home.

Luckily I got to borrow a certain tiny princess called Mea as a model for the dress of March. I was thrilled and thought that now I’m going to make a princess dress of the century. Reality, though, is always a bit different. During the first meeting I realized that we couldn’t organize normal fitting sessions. As it turned out, my little model wouldn’t stay put, so I started to make the dress without any fittings, cool as a cucumber. I checked out children’s dresses in stores as an inspiration for the top and I thought I could perceive the size visually.

However, this month nothing went as planned. A thorough account of all the stages of the dress of March would take years, hence I’ll show you the making of the dress with a series of photographs.

The top of the first draft of the dress was way too small. Even though the model was delicate and slender, she couldn’t fit into my miniature dress. In addition, I sewed the shoulder seams wrong so in a way it was good I had to start all over again. I also made a tulle skirt that my resolute model rejected at first sight. A good start!

I changed the fabric of the top and made it a bit bigger than the original.

I received a holiday greeting from my model via phone: Hi I can say sausage! I was very happy that Mea’s vocabulary was getting larger. However, at the time I had no idea how much trouble this word would get me in.

I bought lamé taffeta first for the whole dress, but already the first version of the top had proved the warnings of the salesperson right. The fabric wouldn’t survive any kind of stretching etc. Yeah yeah, I thought. In real life the fabric didn’t endure any kind of handling at all. Why do they sell a fabric, with which you can’t do anything?

Propping up the hem. I read sewing instructions that stated that you could easily gather the hem by loosening and tightening some sewing thread. Okay, WHAT? I gathered the hem by hand and sewed a seam on top with the machine .

I sewed organza butterflies to the hem by hand and voilá! The dress was ready for fitting.

My model was way too busy for fittings. ”I am on a holiday!” she informed me via SMS.

I’m changing the opinion I had in January: zippers, I hate you again and lining, you too. Although my aggressions with the zipper turned out to be totally in vain as I received yet another SMS from my model.

Uh-oh... it won’t fit.

Rrright. Apparently kids can literally grow out of their clothes in a month. Where did we go wrong? Did my model eat too many sausages? Was the dress too tiny in the first place or am I really an amateur dressmaker who can’t make dresses for children?

Letting out the dress and unpicking were not an option, because the fabric wouldn’t have survived the unpicking. The photo shoots were four days away and I was about to travel out of town. Can I give up now, please?

I didn’t want a dress that wouldn’t fit in the photo shoots. And so my own real life Project Runway started. I borrowed a tricot dress from the model as an example.

Back to roots. I had plans in Joensuu, so I sewed the other dress with my mother’s trusted sewing machine.

I should have let go the idea of the princess dress straight away, because my model wouldn’t have liked it anyway. Mea is adorable as she understands to demand practical clothes in which you can go running about.

So in the end of the month I have done two dresses. Phew.. 

Thank you little Mea. You are the most gorgeous borrowed princess in the whole wide world! Thank you Lehtomäki family, you’re starting to be a pretty big part of my dream. Thank you Salli, thank you Risto, for hearing out my ideas of the dresses. You guys ROCK! Thank you my dear men for the greatest birthday present ever.  Once again Risto Kuulasmaa took amazing pictures. You can find out more Risto`s pictures:  http://www.flickr.com/photos/zachris. My newest dress is called M drop.

  __________________________________________________________________

Päätin jo tammikuussa että 12 mekon kokoelmaani pitää saada ainakin yksi lastenmekko. En ole koskaan tehnyt lastenmekkoa. Varmaan ihan siksi, ettei sellaiselle ole ollut tarvetta. Eikä oikeastaan vieläkään ole, sillä en omista pientä prinsessaa.

Sain onneksi lainata erästä pientä Mea-prinsessaa maaliskuun mekkoni malliksi. Olin innoissani ja ajattelin, että nyt kyllä teen vuosisadan hienoimman prinsessamekon. Unelmoinnit sikseen ja elämän realiteetit käteen. Tajusin jo ensi tapaamisemme aikana, ettei normaaleja sovituksia voisi järjestää.  Nimittäin pikku mallini ei malttanut millään pysyä paikoillaan, joten aloitin kylmän viileästi valmistamaan mekkoa sen enempää mallailematta. Katselin kaupasta mallia yläosaan lastenjuhlamekoista, ja ajattelin osaavani hahmottaa koon noin silmämuistin avulla.

Tässä kuussa mikään ei mennyt oikeastaan niin kuin piti. Maaliskuun mekon yksityiskohtaisempi tekovaiheiden läpikäyminen veisi vuosia, joten tämän vuoksi esittelen teille mekon tekovaiheet kuvasarjan avulla.

 Ensimmäisen tekemäni mekon yläosan versio oli ihan liian pieni, vaikka malli olikin hento ja siro, ei hän mahtunut miniluomukseeni. Ompelin muutenkin olkasaumat väärin, joten tavallaan ihan hyvä että jouduin aloittamaan uusiksi ihan alusta. Ehdin valmistamaan myös tyllihameen, jonka määrätietoinen mallini hylkäsi heti kättelyssä. Hyvä alku!

Vaihdoin yläosan kankaan ja suurensin hieman alkuperäisestä koosta.

Sain malliltani puhelimeeni hiihtolomatervehdyksen: Moi osaan sanoa makkaraa!  Olin suunnattoman onnellinen Mean sanavaraston karttumisesta. En vaan osannut tuolloin aavistaa, minkälaisiin ongelmiin voisin joutua tämän sanan myötä.

Ostin kaupasta lameetaftia aluksi koko mekkoon, mutta jo ensimmäinen yläosakokeiluni oli todistanut myyjän varoittelut oikeaksi. Kangas ei tulisi kestämään kovia vetoja ym... Joo joo totesin. Todellisuudessa kangas ei kestänyt minkäänlaista käsittelyä. Miksi tuollaista kangasta edes myydään, jos sillä ei voi tehdä mitään?

Helman pönkitys. Luin ompeluohjeita, joissa kerrottiin että mekonhelman voi rypyttää helposti jonkun ompelulangan löysyttämisellä ja vetämisellä kireälle. JEP ja WHAT? Rypytin siis reunan käsinommellen, ja vetäisin koneella sauman päälle.

Ompelin käsin organzaperhosia helmaan ja voilà, mekko oli valmis sovituksiin!

Ei päästy sovittamaan ei. Sain malliltani tekstiviestin: Oon lomalla! Palataan asiaan myöhemmin!

Muutan mielipiteeni tammikuusta. Vetoketju vihaan sinua taas ja vuorikangasta siinä ohessa. Manailuni vetoketjun kanssa tosin osoittautuivat täysin turhiksi, sillä sain jälleen malliltani kuvaviestin.

O ou.. ei mee kiinni..

Jep jep. Lapset voivat siis kirjaimellisesti kasvaa kuukaudessa ulos vaatteistaan. Missä meni pieleen? Söikö mallini liikaa makkaraa? Oliko mekko alunperinkin liian pieni vai olenko todellakin amatööriompelija, joka ei osaa tehdä lapselle sopivaa mekkoa? 

Suurentaminen ja purkaminen olivat täysin poissuljettuja vaihtoehtoja, sillä kangas ei olisi kestänyt ratkomista. Kuvauksiin oli aikaa 4 päivää ja olin lähdössä reissuun. Saako nyt luovuttaa?

En halunnut kuvauksiin mekkoa, joka ei mahtuisi kiinni. Tästä alkoikin todellinen oman elämäni

project runway. Lainasin malliltani trikoomekkoa malliksi. 

Paluu juurille. Olin sopinut menoja Joensuuhun, joten ompelin toisen mekon äitini ”luottokoneella”.

Olisi pitänyt alun alkaen unohtaa prinsessamekko, koska tää mun malli ei olisi pitänyt siitä kuitenkaan. Mea on ihana, kun se ymmärtää vaatia käytännöllisiä vaatteita, joissa pääsee kirmailemaan.

Kuukauden päätteeksi tein siis kaksi mekkoa, joista toinen jäi liian pieneksi ja toisessa on runsaasti kasvunvaraa. Kyllä, olen vieläkin amatööriompelija.

Kiitos pikku Mea. Olet maailman ihanin lainaprinsessa! Kiitos Lehtomäet jotka alatte olemaan melko suuri osa tätä mun unelmaa. Kiitos Salli, kiitos Risto että jaksatte kuunnella ideoitani mekoista. Kiitos rakkaat mieheni maailman ihanimmasta synttärilahjasta ikinä. Jälleen kerran Risto Kuulasmaa otti mielettömiä kuvia. Riston muita kuvia voi käydää tsekkaamassa: http://www.flickr.com/photos/zachris

Uusin mekkoni: M drop